NauDan naRinOita

Turhakkeita maailmaan ja saippuaa hiirille

2012-02-01T15:44:00.000+02:00

Telkkarissa on näkyny välillä mainos saippua-automaatista, joka lurauttaa automaattisesti nestesaippuaa, kun käden panee "silmän" eteen. On taas taidettu ensin keksiä tuote, ja vasta sitten mietitään, mihin sitä tarvitaan... se, että pumppupullon pumppuun kerääntyy bakteereja sun muita pöpöjä, ei ole kyllä mikään syy vaihtaa automaattiin - kädethän pestään sen jälkeen, kun siihen pöpökyllästeiseen saippuapainikkeeseen on koskettu!

Keksisivät sen, miten vessasta pääsee ulos koskematta siihen Hirvittävän Mikrobiseen ovenkahvaan, josta kaikki likakäsillään on nykäisseet vessan oven kiinni. Paitsi tietysti jättämällä sen asioinnin ajaksi auki... Oikein iljettävissä paikoissa oon käyttäny käsipyyhettä, mutta nykyään nekin on enempi poikkeus, sellaset irtopaperit... on vain humistimia, joiden ilmavirrassa pitää yrittää kuivatella käsiään.

Saippuasta tuli mieleen, että meillä on saunassa sellanen vihreä "tavallinen" saippua, liekö nimeltään Sun Light, joita miehen mummo aina meille antoi ja niitä vaan riittää, vaikka mummokin on kuollu jo vuosia sitten... no, hiiri käy sitä syömässä; aina on reuna uudelleen "hammastettu" kun menee saunomaan. Pitäsköhän mun tuoda sitä syötiksi sisällä oleviin hiirenloukkuihin, kun niihin ei näytä hiiri menevän, vaikka rapistelee seinässä? Koira kyllä meni eilenillalla... tai sen nenään otti syötin tuoksu niin, että se meni tönimään maitopurkkisuojusta, jonka alla loukku oli, ja tsädäm se loukku paukahti kiinni ja koira säikähti tietysti.

Muinoin oli Dermosilin puolukkasaippua saunalla, ja sehän tais vallan kadota hiirten suihin. Miten ne oikein voi saippuaa syyä??? Luulis närästävän.

1234kuvahaaste

2012-01-28T11:24:00.000+02:00

Kuittaan taas yhdellä kuvalla - joku tosin voi olla eri mieltä kuorettoman puun sileydestä...

Aiheet:

1. Sileä

2. Rosoinen

3. Mikä ei kuulu joukkoon?

Haaste ja muut vastaukset täällä.

Makkaranpaistajan kaverit

2012-01-27T14:56:00.000+02:00

Ai niin - täällä on arvonta, käykää osallistumassa!

Kai se siitä...

2012-01-27T14:42:00.000+02:00

Varsin pätevänoloinen kouluttaja kävi meillä kolme tuntia olemassa, itse asiassa kolme ja puoli, ja arveli, ettei me tuosta koirasta moitteettomasti käyttäytyvää saada, mutta kuitenkin sellainen, jonka kanssa voi elää. Sen mielestä se ei ollu toivoton tapaus, vaikkakin haasteellinen.

Piikille ei kuulemma saa viedä, mieluummin sitten toiseen kotiin, jos ei sen kanssa pärjätä. Täytyy nyt vaan karaista luontonsa ja ruveta pomoksi pomokoiralle - joka kuitenkin pelkää. Pelkopurija se ilmeisesti on, koska se vain näykkää, ei jää pureskelemaan pidemmäksi aikaa.

Kyllähän se välillä oli henkisesti aika rankkaa koiralle, se eilisiltainen. Mutta kyllä on ollu nöyrää poikaa... se ei tietenkään kestä kauaa, mutta meidän täytyis nyt itse ottaa se johtopaikka.

Siivousalan työvoimapula

2012-01-24T17:46:00.000+02:00

Siitähän on siivousalan yritykset rummuttaneet, että on työvoimapulaa, pitää saada tuoda ulkomaista työvoimaa, pitää saada kaikki esteet ja saatavuusharkinnat pois tieltä, että saadaan siivoojia. Kun ei työ kelpaa suomalaisille.

Närkästytti kyllä lukea, että yksi syy työvoimapulalle on se, että työntekijöiden ei katsota elävän sillä palkalla, mitä ne siivoustöistä saa. "Uudellamaalla 40 prosenttia työntekijän oleskeluluvalle jatkoa hakevista ulkomaalaisista siivoojista sai kielteisen päätöksen, valtaosin siksi, että ei yltänyt riittävään toimeentuloon. Syynä ovat usein vähäiset työtunnit ja joskus alipalkkaus." (Vantaan TE-toimiston työlupayksikön päällikkö Sinikka Hyyppä Pam -lehdessä.)

Luulis nyt yrittäjienkin tajuavan jotakin. No, ainakin sen, että ulkomaisella pätkätyövoimalla saa voittoja.

Tuli muuten se tonni täyteen, tämän blogin postausten määrässä nimittäin.

Aggressiivinen ja vaarallinen koira

2012-01-22T20:09:00.000+02:00

Sellaista kommenttia tuli kouluttajalta. Pahoitellen sanoi, ettei voi meitä auttaa, mutta antoi parin muun kouluttajan numeron. Kysyin, ollaanko me virheillämme pilattu koira, se sanoi, ettei ole pelkästään niistä kiinni, vaan koiran luonnekin on jo omanlaisensa.

Sanoi myös, että koira tulee ajan myötä yhä vaarallisemmaksi, kun on oppinut jo käyttämään hampaitaan ja huomannut niiden vallan. Jonkinlaista koulutusta vois vielä tehdä, mutta sellaiseen ei lapset vois osallistua - se tietäis varmuudella puremisia. Koirahan ei siedä minkäänlaista pakottamista... tänään autossa kun koitin saada sitä hiljaiseksi ja otin kuonosta kiinni, se meinas purra muakin. Otin koiran lujasti kainaloon ja pidin sen päätä itseäni vasten paikallaan, se meinas saada kunnon raivarin, kun kehtasin estää sitä hillumasta ja räyhäämästä. Lapsethan ei ole enää aikoihin voinu olla koiran kanssa keskenään takapenkillä, mun on täytynyt olla siellä kanssa. Jopa käden siirtäminen lapsen omassa sylissä on saanut koiran käymään siihen kiinni.

Ja nyt jos joku anonyymi taas tulee tyrkyttämään jotain namikoulutusta, ignoroin kommentit samantien. Kuin kouluttais sonnia kärpäslätkällä.

2012-01-22T11:19:00.000+02:00

Koira oli kamalan väsynyt vahdittuaan syntymäpäivävieraita koko iltapäivän...

Ja tässä taas uusin lehmäostokseni, Prisman alennusmyynnistä ainoa löytämäni kappale. Suolakko ja pippurikko.

Kohta lähdetään äänestyspaikan kautta koirankouluttajalle.

-.-

Ohi on!

2012-01-21T09:12:00.000+02:00

Synttärit saatiin kunnialla vedettyä läpi, ja ihmissyöjäkoirakin pyöri siellä lasten jaloissa. Kyllähän se meteliä piti, mutta sillä oli semmonen värkki kuonossa, ettei se ainakaan puremaan päässyt. Vaikka eipä tuo olis sitä ehkä estänyt, kyllä koira porkkanaakin söi kopasta huolimatta. Jyrsi etuhampaillaan. Lisäksi loppuillasta - tosin ilman koppaa jo - näkyi nuolleen kakun päältä kermat :D. Kakku jäi pöydälle, kun siinä oli jätskiä välissä ja se suli eikä sitä enää tänään olis voinu syyä, sitäpaitsi se oli pahaa. Tein kananmunatonta sillä mielin, että esikoinenkin saa, jos haluaa, mutta eihän se halunnu. Söi sitten vain Dops -keksejä. Ja tikussa olevia cocktailpaloja, joita oli tehty nakeista, lihapullista (paistoin lihapullat valmiiksi tikuissa), kurkusta, tomaatista ja herkkusienistä, ja vielä erikseen hedelmätikkuja persikasta, kiivistä, omenasta ja päärynästä, joista jälkimmäiset oli pyöritelty sitruunamehussa ennen seivästystä.

Totesin siinä, että mulla on tapana suunnitella kaikenlaista synttäreille, ja sitten tekemistä on liikaa ja hermostun ja alan tiuskimaan. Nyt hiukan delegoin esim. tikkujen tekoa, ja aloitin ajoissa enkä kauheasti edes hermostunut. Kaikki oli reilassa, vaikka ensimmäinen vieras saapui 20 minuuttia etuajassa.

Lapsi sai kauheasti lahjoja! Sillä oli kuin uusi joulu. Me annettiin sille piirtopöytä, anoppi antoi sille polkupyörän - vaaleanpunaisen ja muodikkaan - vaikka muisti synttärit vasta puolen päivän aikaan, kun isäntä sille silloin soitteli ja kyseli, tuleeko se synttäreille. Anoppi oli soitellu ympäri kauppoja löytääkseen tytölle samanlaisen pyörän, minkä osti esikoiselle keväällä.

Ja lunta sataa hiljalleen, mutta koko ajan.

Lihava nainen ja laiha mies PizzaBuffassa

2012-01-19T20:25:00.000+02:00

Tää on jo eilinen juttu, mutta käytiin siellä ja tein huomion, että harvassa on laihat ihmiset. Mutta jos vajaalla seitsemällä eurolla saa mahan täydeltä pizzaa ja muuta mättöä, niin ei ole ihme, jos siellä vierailee samat ihmiset, ja ruokavalio näkyy päälle... Tosin nyt oli tarjous, normaalisti se on liki 9 euroa. Itse sulauduin kyllä massaan sulavasti.

Tuli siinä juttua tuosta uudesta tupakkalaista, joka pakottaa kaupat laittamaan tupakat pois ja piiput piiloon, ja kehiteltiin idea kaupasta, jossa kaikki tavarat on piilossa ja on vain numeroita, mitä painella. Ja välillä ne vaihtuis, että seiskasta ei tuliskaan aina se sininen maito, vaan välillä vaikka kilo banaaneja. Olis paljon mielenkiintoisempaa käydä kaupassa, ei tarttis suunnitella mitään etukäteen eikä tehdä kauppalappuja, ja sapuskaa tehtäis sitten sen mukaan, mitä sattuu kaupasta mukaan tulemaan.

Ehkä tällanen synttäreiden suunnittelu vois olla hiukan vaikeaa (huomiseksi sellasia toimitellaan tässä) kun lapset ei ehkä haluais juhlaruuaksi sinappisilliä, maksalaatikkoa ja lanttukuutioita. Muutamia tyttösiä tulee kylään illaksi. Sitä en tiedä, mihin me tuo ihmissyöjäkoira siksi aikaa laitetaan...

Hiukan satoi lunta, ei ollenkaan niin paljon kuin odotettiin. Lumi painaa puita, oon ravistanut tammen ja syreenin lumikuormaa vähemmäksi. Tänään oli katuvalot pimeenä pitkän aikaa. Otsalamppu päässä kävin koirien kanssa vähän kävelyllä tuulessa ja tuiskussa. Juuri, kun saunan lämmityksen ohessa laittelin ulkotulia saunapolulle, tuli katuvalot takaisin; ei saatukaan romanttista saunamatkaa lyhtyjen loisteessa. Muutenkin hiukan harmittaa joskus, kun lyhdyt on kauniita, eikä niitä näe kuin mennessä saunaan ja tullessa sieltä. Siellä ne kynttilät palelee yksin eikä niitä kukaan näe.

2012-01-16T16:10:00.001+02:00

Revennyt vaahtera päivänvalossa:

Ja toisesta suunnasta.

Viimeisin lehmähöyrähdykseni:

Tällä kuvalla oli useampiakin roinia tarjolla, otin tällasen säilytyspurkin, on aika tiivis kansi.

Auto hyrähti käyntiin heti kerrasta työpaikan pihalla, vaikka oli monta tuntia siellä värjötelly. Pakkanen tekee välillä kummia juttuja nykyautoille, jotka pelaa niin paljon sähköllä... työkaveri oli yks päivä laittanu auton käymään ja putsinu sitä sitten harjalla päältä, niin ovet oliki menneet lukkoon. Siinähän se sitten käy yksikseen, eikä kuski pääse sisälle. Meidän ykkösautossa ei suostu ovet pysymään lukossa, jos on ovet vähän jäässä. Ite en oo autonovia edes yrittänyt lukita enää aikoihin.

Ja nyt ne on keksineet, että ilmastonmuutoksen myötä ei tulekaan leutoja talvia, vaan kovia pakkasia! Jos kesät kuumenee ja talvet kylmenee, niin eikö silloin vuoden keskilämpötila pysy suht ennallaan? No, muuttuuhan se ilmasto kuitenkin, jos ei lämpene.

Hajamielisyyttä ja nimettömiä kirjeitä

2012-01-16T06:37:00.000+02:00

Juu. Avasin tän läppärin ihan sitä varten, kun tässä on tuo kirkasvalolamppu vieressä, että voin torjua kaamosmasennusta samalla, kun juon aamukahviani ja katson uudet blogikirjoitukset. Kohta pitää jo nousta ja lähteä, ja arvatkaa vaan, oliko mulla se lamppu päällä! No ei.

Kylmyysmittari näyttää nyt "vain" viistoista, odotin paria kymmentä isännän eilisen pelottelun jäljiltä. Tutkailin linja-autojen aikatauluja siltä varalta, että tulee niin kova pakkanen, että on viisaampi jättää auto kotiin ja mennä isännän kyydissä, tulla linja-autolla, niin isäntä alkoi vastustaa ajatusta. Mietin jo, onko sillä joku muu kuskattava, kun ei mua huoli kyytiinsä. Aiemmin se oli sitä mieltä, että mun pitäs säästösyistä kulkee sen kyydillä ja julkisilla, vaikka se tarkoittaiskin sitä, että mun pitäs kävellä joka päivä säässä kuin säässä (3 km) lähimmältä junan seisakkeelta kotiin. Linja-autolla pääsee vain, jos lähtee töistä tuntia aiemmin. Kyllä oon laiska paska ja mukavuudenhaluinen, kun en niin tee. Isäntä puolestaan ei tekis niin yhtäkään kertaa. Sehän ei kävele, ei edes koiria lenkitä koskaan. No pari kertaa on tullu mun kans, ku oon ruinannu, ja kerran lähti yksin - naapuriin, kun siihen oli muuttanu yks tuttu pimu.

Mutta se nimetön kirje. Äidilleni oli tullut viime viikolla tämmöinen, tietsikalla punaisella värillä ja suuraakkosilla printattu tekele: "KAIKKEA MITÄ TÄSSÄ TALOSSA TAPAHTUU SEURATAAN, NIIN POLIISIN KUIN TUTKIJOIDEN JA AINA OIKEUSMINISTERIÖSTÄ PYYNTÖÄ MYÖDEN. HETI SEURAAVAN HÄIRIÖN JÄLKEEN SOITETAAN 112 . JA TÄMÄ POLIISIN NEUVO ON. JA KAIKKIEN MEIDÄN.

HÄIRIKÖT TUNNISTETTU KAIKKI ON."

Joku sekoboltsihan se on, ehkä joku uusi asukas, tai sitten joku entinen on pimahtanu. Surettaa vaan, kun äiti siitä kuitenkin on hiukan huolissaan - eihän se, yksin elävä mummeli mitään häiriötä aiheuta. Joskus kuuntelee äänikirjoja.

Mutta nyt töihin.

Kylmää

2012-01-15T20:13:00.000+02:00

Ei tarkene koirat lenkkeillä. Valtsullekin piti väkertää vaatteet tossuja myöten päälle, eikä se tykänny yhtään. Ja kun ei sillä meinaa pysyäkään mikään päällä - kuvassa näkyvä kuminauha-tarranauhasysteemi on tähän mennessä ainoa, jolla tossut pysyy muutaman sadan metrin reissun jalassa. Ilman tossuja ei voi kuvitellakaan lähtevänsä pihaa kauemmas, ellei halua kantaa tärisevää koiraa kainalossa. Pukeminen on kyllä aikaavievää ja hikistä hommaa, eikä sitä voi/uskalla tehdä muut kuin minä. Silloinkin koirasta näkee, että se olis mieluummin ihan muualla.

Perjantai 13.

2012-01-13T20:34:00.001+02:00

YyKaaKooNee -kuvahaasteessa perjantai kolmastoista päivä. Meillä repesi pihavaahterasta iso osa lumen painosta, ja rojahti pihalle.

Koivuissa killuu jäähelmiä ja lumiuntuvia.

Lisää haastevastauksia täällä.

Nuoskaa

2012-01-13T06:34:00.000+02:00

Eilenillalla oli paras mahollinen nuoskalumi! Lapset teki taideteoksia ja taisin minäkin vähän... särkylääkkeen voimalla. Mutta se tekikin selälle hyvää, ei oo ollenkaan enää niin kipee. Mutta mun äidille olikin joskus joku lääkäri sanonu, että paras hoito ristiselkäkivulle on mennä umpihankeen käveleen.

Ja hei - on perjantai! Mun viikko on ollu ihan sikapitkä, ja eilen (tänäänkin kerran) kyselin perheenjäseniltä, että onko nyt oikeesti se päivä, mikä on... Ei sillä, etteikö töissä olis ihan mukavaa, mutta kotona on sentään vielä kivempaa. Ajatella, että jotkut ihmiset jatkaa eläkeikään päästyäänkin töissä! Ihmettelen, eikö sellaisilla ihmisillä ole sitten muuta elämää, kuin työ. Mun työpaikassakin on ainakin kaksi sellaista. Toinen kyllä lähti eläkkeelle, mutta tuli muutaman kuukauden päästä takaisin. Vievät nuorilta työpaikan.

Työpainajaisia vaihteeksi viime yönä. Halli oli aivan täynnä korkeita varastolavoja ja koneita, ja kun yritin kiertää seiniä myöten, että pääsisin pois, mun tukka tarttui jonkin koneen ketjuihin.

Huonot uutiset

2012-01-11T15:31:00.000+02:00

Paljon pahaa on maailmalla taas tapahtunut... jostain syystä ihan lyhyen ajan sisällä on uutisoitu kahdesta melko selvästä im-tapauksestakin (mies junan alle) vaikka semmoisia ei minun mielestä tarttis ilmotella. Ja yksi oli vielä tönäisty junan alle, perhe tapettu, koulussa puukotettu ja sen jälkeen ajettu rekan keulaan, kehari pamputettu ja mopon yliajama kuollut ... mutta onneksi on missikisat, jotka voi nostaa etusivulle ja unohtaa ikävät asiat...

Mitenkähän minä saisin mieleni etusivulle jotain kivaa tämän murehtimisen sijasta?

Unia

2012-01-10T06:30:00.000+02:00

Oon ollu sikaväsynyt. Ehkä siksi, että näen unia niin paljon taas. Pari yötä meni työpainajaisissa, toissayönä jokin älykäs, mutta epäinhimillinen ihmisenmuotoinen otus kidutti minua työpaikkani kaltaisessa ympäristössä.

Viime yönä taas puolisoni jätti minut, olin katkera, mutta tavallaan tyytyväinen päästessäni järjestelemään sitä kodissani olevaa roinaa. Kannoin vaatteita parvekkeelle tarkoituksena siellä setviä säästettävät ja poisheitettävät, ja yhtäkkiä parveke olikin jyrkkärinteinen piha. Iso. Asunto muutenkin oli ikäänkuin vanha oma asuntoni, mutta olin ollut sieltä poissa pitkään. Olin lähtenyt pois syksyllä, mutta unen aikaan oli kaunis kevät - ehkä. Lapsetkin oli olemassa (ainakin niiden vaatteita) mutta eivät paikalla... sensijaan mulla oli siellä asunnossa kaksi kissaa ja koira. Myöhemmin vaelsin uuden, turvallisen miehen kainalossa kohti miesten pukukauppaa.

Mieluummin kuitenkin näen tuollaisia unia, kuin työpainajaisia! Ja nyt lähden liukasteleen kohden sitä kidutuskammiota.

Säätökokeiluja :)

2012-01-09T18:32:00.002+02:00

Pakkasaamussa aurinko nousee

2012-01-08T11:18:00.000+02:00

Oikeastaan se ei ole kovin aamua nykyisin, kun se aurinko nousee...

Koiralla on ainakin hienot jalkineet, jollei muulla tyylitietoisuudella pääsekään brassaileen!

Viima lie tehnyt vauhtiviivat aroniapensaalle.

Siellä värjötteli mustarastas. Ekaa kertaa tänä talvena on näin kylmä, ei ole ihme, että rastaskin on jäänyt tänne. Puolivälissä toista kymmentä oli mittarissa punaisen viivan pää.

YyKaaKooNee ja lauantain koirakuva...

2012-01-07T16:52:00.000+02:00

YyKaaKooNee -kuvahaasteessa on aiheina AUKI ja KIINNI.

Muiden kuvia löytyy TÄÄLTÄ.

Sitten lauantain koirakuva:

Tuhmeliini kuonokopassaan. Tosin kopasta irtos heti yksi niitti, tai nasta, tai mikä se sit onkaan - ei oo kuittia enää tallella, mutta kopassa on hintalappukin vielä jäljellä, aattelin käydä kysymässä, vaihtaisko ne sen silti ehjään. Vähän tuo on lyhyt pitkänokkaiselle koiralle, mutta isompi malli taas putoo päästä.

Ei ampumisia vielä

2012-01-06T21:01:00.000+02:00

Ollaan pärjäilty. Naapurissakin on vielä valot; eivät oo sairaalassa. Mutta kyllä voi tuollainen tapaus järkyttää elämänmenoa ihan hurjasti. Ehkä se miehenkin välinpitämättömyys oli enempi oikea reaktio, vaikka mie paheksuin sitä syvästi vielä eilen. Se onkin semmoinen viilipytty.

Tänään nukuin yli puolenpäivän, ja muutenkin oon ottanut rauhallisesti. Miehen kanssa snookeria telkkarista katsellen ja siinä sivussa vähän kutoen tai muuten vain möllötellen. Uskaltauduin uloskin koirien kanssa, eikä ne syöneet ketään sillä reissulla.

Nyt sit on vääntöä siitä, mille koiran(omistajan)kouluttajalle mennään. Itse haluaisin kunnollisen kouluttajan, semmoisen, jolla on "suosituksia" ja mielestäni oikea metodi, isäntä on taipuvainen ajatteleen jotakuta äitinsä tuttua kouluttajaa, josta ei tiedetä edes nimeä, saati minkä sortin kouluttaja se on, vai onko se vain harrastelija. Onhan nämä matkat aika pitkiä täältä lähtee jonnekin kunnon kouluttajalle, mutta uskon, että se olis sen väärti.

Itkua ja parkua

2012-01-05T18:52:00.001+02:00

Yääh, oon vollottanu silmät kipeiksi. Kävin ostamassa sen kuonokopan, mutta koirahan kuopasee pari kertaa etutassullaan ja koppa lähtee pois. Noin pienille ei oo kovin kummosia koppia. Ehkä se ei ulkona taluttimessa ollessaan sitten pääse kuopimaan, jos pitää huolen... onneksi naapurin likka on itekki koiraihmisiä, ja se jossain määrin ymmärsi tuon koiran vahtimisviettiä ja sitä, että toinenkin provosoituu puremaan siinä hässäkässä. Kävin kattomassa; haava on isompi, kuin yksikään tuon koiran meille tekemä... vein rommipullon desinfiointi- ja puudutusaineeksi. Hyvitykseksi.

Tavallaan olen Partapapan kanssa (kommentti ed. postauksessa) samaa mieltä - koira ei saa purra ihmisiä, sellaset koirat lopetetaan. Olen ihan äkäinen, kun isäntä vähättelee koko juttua, että eihän semmosesta nyt heti koiria lopeteta... mie sanoin, että kun se vielä puree niin joku voi tehä rikosilmoituksen, ja onko sitten kiva, kun on poliisit ovella. Ikinä koskaan enää en anna periksi, jos meille ollaan jotain koiraa hankkimassa! Se on takuulla oleva sellainen, jonka kanssa me pärjätään. Sitä kun kuvittelee, että toinen jotenkin tietää, mitä haluaa, ja yrittää tehdä kompromisseja eikä jyrätä toista ja sen mielipiteitä alleen. Jonkinlaista kunnioitusta se kai on. Oli.

Jos itse tietää, että meille pitäs ottaa täysiverinen perhe- ja seurakoira, ja toinen haluaa saksanpaimenkoiran tai sitten ei mitään, niin mitä siinä sitten tekee? No, jatkossa tiedän jyrätä. Viimeisetkin kunnioituksen rippeet alkaa pikku hiljaa karista, niin asiassa kuin toisessakin. Kaikenmoisia jyrkkiä mielipiteitä on, ja päähänpistoja ja ajatuspinttymiä, mutta tosipaikan tullen ei minkäänlaista vastuunkantokykyä enää olekaan.

Mitä koiran käytökseen tulee, niin tietysti koen, että vika on meissä omistajissa; koiran tavoille opettajissa. Koira käyttäytyy (ilman kunnon kasvatusta) viettiensä mukaan ja sen mukaan, mihin se on jalostettu. Olis väärin lopettaa koira, kun oikeasti pitäs lopettaa omistaja. Koirahan on mun. Se puolustaa mua perheenjäseniäkin "vastaan", miksei sitten oman pihan nurkalla myös vierasta vastaan? Olen sen mielestä sen oma narttu. Miten saan sen ymmärtämään, että en ole? Laittamalla sille savua korvien väliin?

Itse olen lukenut yhtä ja toista koirista ja niiden käyttäytymisestä, ja muutaman koiran omistaneena luulen jopa tietäväni jotain, mutta kun perheessä on vaikkapa yksikin, joka antaa piutpaut kaikelle "kirjaviisaudelle" ja kokemuksellekin, niin koita siinä sitten kouluttaa koiraa tavoille. Mutu jyrää. Jos vaikka koitan sanoa, että koiraa ei saa mennä lällytteleen, eikä saa silittää silloin, kun se itse tulee tunkemaan päätä käden alle eli käskemään sua rapsuttaan, vaan se pitää kutsua silitettäväksi, ja lopettaa silittely itse - ei niin, että koira kävelee pois tilanteesta, tai mikä pahinta (ja meilläkin jo nähtyä) alkaa näyttää hampaitaan. Mutta ei. Eihän silleen voi tehdä, koiralle pitää lässyttää ja se pitää ottaa syliin, kun se tahtoo. Kaikki pitää tehdä koiran tahdon mukaan. Yritä siinä sitten yksin noudattaa dominoivan koiran käsittelyohjeita! Ja "voi voi, miten se nyt mulle noin näyttää hampaita, kun minä vain rapsutan, ja miten se ei sulle murise ja näytä hampaita..."

Ottaako pikkukoira mallia isomman käytöksestä, kun sekin on alkanut murista muille silloin, kun on mun vieressä? Saatika mun peiton alla... ei se mulle murise, mutta muille. Eikä taatusti ole ikinä purrut ketään ihmistä aiemmin!!!

Oon totaalisen epäonnistunut. Se olen minä, joka pitäs ampua.

Nyt se sitten tapahtui :(

2012-01-05T15:59:00.000+02:00

Valtsu puri ekan kerran viatonta vastaantulijaa. Puhuin sen kans, naapuri. Eikä se riittäny, kun Cleokin tikkas niillä vähillä hampaillaan sitä jalkaan! Onko meillä ihan sekopäiset koirat? Mitä me ollaan tehty???!!! Tai mitä me EI olla tehty, mitä ois pitäny? Oon ihan järkyttyny, meen lepyttään sitä naapuria ja ostaan kuonokopan. Koiralle, ei naapurille.

Tiistain koirakuva

2012-01-03T19:53:00.000+02:00

Tein pikkukoiralle esikoisen pieneksimenneestä fleecepaidasta haalarin... takalahkeet helmasta, etulahkeet hihoista, lyhyt vetskari niskassa. Vaikea tietysti riisua ja varsinkin pukea, mutta varmasti lämmin ja peittää hyvin. Kuvasta ei tietenkään juuri mitään tolkkua saa, mutta siinä se on koiran päällä kuitenkin.

Mmmm...

2012-01-03T06:28:00.000+02:00

Näin unta, että olin nuori ja nätti ja mulla oli Jake Shearsin näköinen poikaystävä, joka oli maatalon poikia ja vaihtoi johonkin rakennukseen hyttysverkkoikkunoiden tilalle lasi-ikkunoita. Ikävää, ettei muuta ehditty :)

Tänä vuonna

2012-01-01T01:34:00.000+02:00

---tullee tuhat kirjoitusta täyteen tässä blogissa. Olikohan tämä nyt yhdeksässadas kahdeksaskymmenes.

Tyhjennän loput jouluna aloitetusta glögiviinipullosta ja syön rusinoita ja manteleita suoraan pussista. Rahaa paukkui taivaan tuuliin taas vaikka kuinka paljon. Ite sijoitin eli panostin pommeihin vain yhden pienen padan verran, en suostu edes pyydettäessä tuhlaamaan moisiin. Lasten takia jotain, vaikka mies niistä eniten taitaa olla tohkeissaan. Mun piti taas kuvata videolle ne, ja se kyllä syö katselunautintoa, kun täytyy vahdata, että tähtäys on kohdallaan ja nyt vielä sitä, ettei sada lunta takakenossa kellottavan kameran linssille, ja jalustakin rampautui kaksijalkaiseksi. Poliisitkin ajoi mateluvauhtia ohi ja ihaili mejän tulituksia. Vai mitä lie kytänneet. Ajattelin jo, että joku oli soittanu ne paikalle naapurin holtittoman räjähteidenkäytön takia.

Hirmu hyvää tätä vuotta kaikille lukijoille!

Vuoden viimeinen koirakuva

2011-12-31T19:40:00.000+02:00

Kuopuksen ottama, sammakkoperspektiivistä

Russelin ikenet

2011-12-31T19:35:00.000+02:00

Tällä äijällä näkyy kyllä suusta ihan melkeen kaikki...

Naapurissa on paukuttelevia ihmisiä. Viime kesänä tähän lähelle muuttaneet ihmiset paukuttelee täysin holtittomasti, piti oikein varoitella lapsiakin, että pysyttelevät suojassa. Kinosten puutteessa panevat raketteja taivaalle aurauskepeistä, ja jopa päästävät niitä maata pitkin menemään... kun vain ei olis talo tulessa kohta. Tai pahempaa.

Apteekin ylläri ja ylevää filosofiaa

2011-12-31T09:16:00.000+02:00

Eilen sattui mielenkiintoinen ja mukavakin juttu. Iltapäivällä soitettiin, että oon aiemmin tässä kuussa saanu apteekista lääkettä, joka vanhenee ensi kuussa (kolmen kuukauden satsi, eka kuu vasta menossa) ja saan käydä sen vaihtamassa veloituksetta uuteen pakkaukseen ko. apteekissa. Vaikka se oli tosiaan jo vajaa, ne antoi mulle sieltä täyden uuden pakkauksen ja vielä "hyvitykseksi" Aqualan Duo-tuubin! Mieku olin tosi onnellinen jo siitä, että ne huolehtii asiakkaistaan tuolla lailla perään soitellen, siinä oli mulle hyvittelyä jo riittämiin. En mie olis tullu ees kattoneeksi mitään päivämäärää lääkepaketista, se olis menny ihan täydestä.

Tietysti jotakuta saattaa mietityttää se, miten ne on niin tarkkaan selvillä kuka on mitäki ostanu ja millon, ja mistä saavat kiinni sen asiakkaan (mua ne nimittäin joutuivat ihan metsästämään, eivätkä tietenkään saaneet numeroa terveydenhuollon kautta, mistä ne oli kyselleet, vaan sieltä poliklinikalta soitti mulle ihminen ja välitti tiedon) mutta onhan se selvä, että meistä on tiedostoja siellä ja täällä, sille ei voi mitään. Aina välillähän saa lukea, miten joku oikeudeton on käyny tutkimassa ihmisten tietoja, mutta siitä sen näkee, että ainakin osa jää kiinni. Ja varsinkin apteekin tiedoilla ja niitä käyttävillä asiantuntijoilla on iso rooli siinä, ettei lääkärit pääse määräilemään keskenään yhteensopimattomia lääkkeitä muista määräyksistä tietämättä - ja jopa ihan omasta tietämättömyydestään johtuen. Kun on näitä valelääkäreitäkin tässä ollut. On mullekin huomautettu, kun koneella näkyi vielä lääke, jonka olin jo lopettanut ja karenssin viettänyt ennen uuden - edellisen kanssa yhteensopimattoman - lääkkeen aloitusta. Sen seitsemät tropit kun on kokeiltu. Nämäkin käytössä nyt olevat voi aiheuttaa jotain harmia, jos yhteiskäyttö jatkuu useita vuosia. Sen näkee sitten, mitä tapahtuu.

Tänä aamuna heräillessäni siinä ennen kuutta mulle selvis, ketä äänestän presidentinvaaleissa. Ei se tule sille pallille pääsemään, mutta jotenkin tökkii ajatus tyhjän lapun jättämisestäkin. Täytyy sitä nyt yrittää jotain mieltä asioista olla, kun kerran äänioikeus on. Tuntuu niin hullulta, että meillä ollaan lopen tympääntyneitä politiikkaan ja näihin valtapeleihin ja osa sakista viis veisaa mistään äänestämisisitä, ja samaan aikaan tuolla jossain peukaloidaan vaalituloksia jotta diktaattorit pysyis vallassa, eikä edes äänioikeus ole mikään itsestäänselvyys. Vaalisalaisuudesta puhumattakaan.

Niinhän se on, että kun hyvälle oppii, tahtoo aina vain lisää hyvää eikä mikään tyydytä. Pitäs olla varmaan joku Saddami meilläkin hirmuvaltiaana, niin äkkiä lisääntyis ymmärtämys oikeudenmukaisten vaalien ja oikeudenmukaisten hallitsijoiden merkityksestä. Meillä valitetaan, kuinka köyhiä sorretaan ja verotusta kiristetään ja terveyskeskuksissa ei huolehdita ihmisistä ja palkat on liian pieniä ja sähköyhtiöt ei korjaa myrskyvaurioita tarpeeksi nopeasti, mutta jos valittaja heitetään maaseudulle pari- kolmetuhatta kilsaa tästä eteläkaakkoon, annetaan sen asua siellä vuosi sikäläisen yhteiskuntajärjestyksen ja infrastruktuurin puitteissa, niin uskon, että Suomen olot alkaa näyttää melko hyviltä. Vallankin, jos sattuu olemaan naisihminen. Kaikki on niin suhteellista.

En tarkoita sitä, etteikö hyvän ja paremman eteen kannattaisi taistella, mutta on hyvä välillä katsoa vähän sitä omaa napaakin kauemmas. Itse itseäni komentaen joudun sitä tekemään, ja tällä kertaa kirjoitin sen jopa tänne blogiin.

YyKaaKooNee -kuvahaaste

2011-12-31T08:26:00.000+02:00

Aiheena 1.Kaari 2.Lumi 3. Kimallus

Kuittaan taas yhdellä kuvalla :)

Viime yönä satoi pikkuisen lunta, mutta tuskin kuvattavaksi asti, joten tämä on aiemmin tässä kuussa otettu - silloin oli jopa lumitöiksi asti, mutta sittenpä on saanutkin kolat ruostua ihan rauhassa vesisateessa.

Muiden versioita haasteesta voi etsiä tästä linkistä.

Jaska Jokunen ilmestyi lättyyni

2011-12-30T21:03:00.000+02:00

Tämä juttu, jossa autuaat (yksinkertaiset) ihmiset oli rakentamassa sukalle alttaria, kirvoitti pienen etsiskelyn Iomegan uumenissa:

Lätyssä on kasvot. Jonkun pienen pyöreäpäisen pojan?

Soramontun laitamilla pälyilee joku homersimpsonmainen naama.

Aah, hangesta hyökkää koira, ilmiselvä typistettykorvainen tanskandoggi, lapseni kimppuun!

Apua, hampaaton kivihai ilmestyi polun viereen!

Jonkun sarjakuvapiirtäjän (McManus?) hahmo tässäkin ilmestyi juustoon, ihan selvästi.

Kuumassa paikassa ilmestyy itse piru?

Banaanijeesus iskee silmää kujeilevasti.

Lumimuumio menneenä talvena pihalle ilmestyneenä. No okei, tämä on itse tehty.

Arki alkoi

2011-12-27T06:30:00.000+02:00

Töihin taas pitäs mennä. Siellä ei jouluruuhka helpota vielä aikoihin.

Myrskystä selvittiin täällä nollavaurioin. Yhden kaatuneen puun näin koiranulkoilutusreissulla, sekin semmoinen pieni. Yhden mahdollisesti raivaushommissa olleen paloauton näin tulevan tuolta mäeltä. Me asutaan tässä harjun kainalossa just niin, että länsiluoteismyrskyt ei meihin osu. Ja nyt on ulkona suorastaan hämmentävän lämmin, jopa tuuli on lämmin kuin keväällä.

Eilen oli tarkoitus mennä Tapaninpäivällisille anoppilaan tuohon vajaan parinkymmenen kilsan päähän, mutta hommasta ei tullut mitään, kun niiltä katkes sähköt pitkäksi aikaa. Ei ruvennu anoppi nuotiolla keitteleen pottuja :) toivat sitten potut ja soosia meille, samalla kuin lasten lahjatkin. Hyvää lihakastiketta, anoppi tekee mun mielestä parhaimmat naudanlihasoosit, mitä ikinä oon maistanu! Eikä muuten ole sietkun sietkua.

Elämä jatkuu.

Jouluiltana

2011-12-25T18:59:00.000+02:00

Iltalöpinän nettisivulta vahingossa (ihan vahingossa, oikeesti :)) bongasin otsikon: "6 asiaa, jotka voit hoitaa kuntoon joulunpyhinä" ja kurkkasin, mitä olen taas jättänyt hoitamatta. Vaikka olisin voinut hoitaa kuntoon.

"1. Vartalo pehmeäksi"
... öhm - totta puhuen kovaa paikkaa joutuu etsimällä etsimään tästä vartalosta... "Muista kuoria varsinkin kyynärpäät, sillä ne jäävät arjessa helposti oman onnensa nojaan." Itse asiassa joo, kyynärpäät on kyllä aika kovat. Kolahtaa jos osuu johonkin vähän napakammin.

"2. Hiukset kiiltäviksi
Mitä kauemmin annat hiusnaamion olla, sitä paremmin se toimii. Arkena tähän on harvoin aikaa, mutta nyt kun ei ole kiire, laita naamio vaikka saunan lämpöön ja anna vaikuttaa ainakin 20 minuuttia."

Eli siis jonkun hiuksista tehdään naamio - ilmeisesti tyyli on vapaa - ja se viedään saunaan 20 minuutiksi. Ilmeisesti sen kuuluu sillä aikaa tehdä jonkinlainen vaikutus saunassaolijoihin.

(Suomisanakirja: naamio
1.kasvoille asetettava tai maalattava kasvonpiirteitä muuttava tai kätkevä peite, maski
2.naamari. esim. Poppamiehen naamio. Teatteri-, karnevaali-, rituaalinaamio. Käyttää ryöstössä sukkaa naamiona. Kuvaannollinen esim. Kauniiden sanojen pettävä naamio. Riisua naamionsa paljastaa todellinen olemuksensa, todelliset aikeensa tms.
3.(Kosmetiikka) ihonhoitotarkoituksessa kasvoille levitettävä voide- tm. kerros. esim. Kasvonaamio. Kurkku-, savinaamio.
4.eräiden eläinten silmiä kehystävä muusta naaman värityksestä poikkeava osa. esim. Pesukarhun, siaminkissan naamio.)

Kolmoskohdan pyyhkeellätyöntelyt jätän suosiolla väliin. Neloskohdassakin on jotain omituista:"Puhdista kasvot ja aloita nyppimällä kulmakarvat (myös ne pienet, joihin et yleensä jaksa keskittyä). Kuori sen jälkeen kasvot ja laita naamio."

"myös ne pienet..."??!! Onko niitä useampia, eri kokoisia? Silmien päällä yhdet, ylähuulella toiset ja kolmannet sitten jossain vielä alempana? Mihin kasvojen kuoret pannaan, biojätteeseen? Ja käytetäänkö tässä sitä samaa naamiota, joka on lojunut siellä saunanlauteilla? Paree oliskin jotain panna suojaksi, kun ei enää oo kuoria.

"5. Järjestele korusi" No se käy nopeesti. Ei ole paljon timangeja kiillotettavana.

"6. Vaatekaappi kuntoon"

"...Laita vaatteet niin, että sinun on arkiaamuisin helppo löytää sopivia yhdistelmiä. Voit myös järjestää vaatteet värisävyjen mukaan."

... siis... joo... pinkit ja purppuranväriset tähän, aniliininpunaiset tuohon, sinooperit niiden viereen; limen-, ja oliivinvihreät ylähyllylle kevättä ootteleen; vaalean-, laivaston- ja ultramariinin siniset tuonne; seepian-, umbran ja poltetun umbran väriset voinee laittaa samaan pinoon tuonne ruskeiden viereen ... ei jumankauta, sillon viimeistään ne toimittas mut pakkohoitoon, kun alkaisin pinoilla vaatteita värien mukaan täällä! Vaikka saattais ne senkin takia, että kulkisin joku hiton hiuskarvanaamari päässäni, ja sanoisin, että iltsikassa käskettiin tehdä näin...

Jouluaamuna

2011-12-25T13:28:00.000+02:00

Ilokseni huomasin aamulla, että on pieni pakkanen! Aamukahvin ja erittäin herkullisten graavilohi-ruisnappien jälkeen suuntasin koirien kanssa hautausmaalle. Ja tässä linkki niille, jotka epäilevät koirien hautausmaalla ulkoilun luvallisuutta. Tietysti siinä tapauksessa, ettei portilla komeile kieltomerkkiä.

Vielä jaksoi lyhdyt palella ihan kunnolla! Kuvaan osui sattumalta lapsen kaverin puolivuotiaana kuolleen pikkusisaruksenkin hauta. Siinä oli paljon kynttilöitä.

Muistokiven eteen oli rakennettu kunnon laatoitus, ja lyhdyt pysyivät järjestyksessä. Vanhalla hautausmaalla ei käytykään, kun tarkoitus oli mennä metsään sinne uuden puolelle.

Pikkukoiralla oli hiukan liian vähän vaatteita... en arvannu, että siellä oli niin kylmä tuuli.

Auringonnousua enteili taivaanranta, kun kylän "pseudotunturilta" sinne tiirailin.

Pakkasukko oli piirrellyt hienoja kuvioita autonlasiin...

...ja nostattanut karvoja katolle :)

"Joulu on ohi...

2011-12-24T19:02:00.000+02:00

...miten se näin äkkiä meni?" ihmetteli lapsi lahjojenaukaisun jälkeen. Mutta nythän se vasta alkaa! Hommat on hoidettu - alkoi aamulla seitsemän jälkeen puuronkeitolla ja torttujenteolla ja jatkui sapuskan poiskorjaamiseen asti. Tänä jouluna oli sikahyvää kinkkua ja mautonta kalkkunaa. Paljon muuta ei sitten ollutkaan, kaupan graavilohta, kaupan rosollia, kaupan laatikoita (paitsi se itsetehty bataattiloota) ja sinappisilliä. Pottuja. Maha tuli täyteen, ja piti todeta kuin työkaverini torstaiaamuna riisipuuron jälkeen, että "ei nälkäinen tiedä, miten ylensyöneen on paha olla". Nyt on glögilasi edessä (puolet virolaista hehkuviinintapaista, puolet kaupan glögiä) ja taas on kiva napostella kinkkuakin.

Sain sen, mitä toivoinkin - lukuunottamatta sitä eniten toivomaani. On uusi pyykkiteline, paistinpannu ja mittasarja. Isäntä kattoo telkkarista Eemeliä ja rauha on maassa. Autoja menee tasaisesti koko ajan ohi, käynevät hautausmaalla vieläkin. Mutta nyt ei enää sada, kuten on tehnyt koko päivän.

Valtsu oli erittäin kiinnostunut lahjoista, hääri koko ajan ympärillä kun laitoin niitä kuusen alle, haisteli kovasti ja omin nokkineen repi yhden paketin aukikin... sellaisen, jossa oli suklaata, tietysti. Nyt se on vihainen, kun ne sai puruluut lahjaksi... kyylää Cleon luuta, ja kun isäntä osoitti sormella, että "tuolla on sun oma luu", se kävi kiinni käteen, jossa osoittava sormi oli :(

Joulumakki putkaan jo käy...

2011-12-23T18:43:00.001+02:00

Joululahjoja itselle

2011-12-20T20:19:00.001+02:00

Olen pyytänyt joululahjaksi uuden paistinpannun, desilitran mitan sekä kaksi- tai kolmikerroksisen kapean pyykkitelineen - mutta viimeksimainittuja ei löydy ainakaan tavallisista kaupoista. Mies harrastaa verkkokauppojen koluamista (harrasti ainakin vielä joku viikko sitten) mutta ei sille ollu tullu mieleen etsiä semmoista sieltä. Kysyin. Kaikkea muuta se kyllä on sieltä etsinyt ja löytänyt... Nyt kun asiasta tulin kysyneeksi, niin heti etsi ja löysi.

Oma apu paras apu, sano. Ainakin tulee sopivia ja haluttuja, ja jos ei sovi, niin saa syyttää vain itseään. Ostin siis Motonetistä TÄLLAISEN ja siellä se nyt paikoillaan komeilee. Kädet vaan ei oo vielä tottunu, väsyvät, kun eivät yllä kunnon otteeseen.

Eilenillalla tilasin Lumingerien joulukalenterista TÄLLAISET. Luulis sopivan, kun oon aiemmin tilannut samanlaiset, mutta eriväriset.

Ainakin on käyttöä kummallekin.

Toisaalta ihan sama, vaikkei tulis yhtään lahjaa. On mulle kavereilta tullu pikkupaketteja :) Joulu on kiva olemassa, mutta kun ei ole ylimääräisiä vapaitakaan yhtä enempää, niin en jaksa siitä kovin innostua. Lasten takia vähän jotain touhuan. Oikeat jouluihmiset touhuaa aika paljon enemmän! Pieni kateuden pisto tuntuu... mutta kukin tavallaan. Ei meillä juhlita sen ihmeemmin muitakaan merkkipäiviä. Mitä nyt lasten synttäreitä vielä. Mistä tulikin mieleeni, että tasan kuukauden päästä on kuopuksen ykstoistiaiset...

Huh

2011-12-20T18:53:00.000+02:00

Nyt on lapsilla joululoma. Todistukset repostelinkin kysymykseen vastauksena edellisen postauksen kommentissa. Johan oli omituinen lausahdus tuo...

Keräsin taas liikaa suoritteita yhdelle päivälle, ja meinasin katketa ihan kesken. Mutta onpahan pipareita iso läjä, bataattilaatikkoa (josta tuli muuten - ainakin ennen uuniinlaittoa - ihan törkeen hyvää! Säästinkin osan paistamattomana) ja huomiseksi parsakaalikeittoa. Ruuankin tein siinä, kun oli nälkäiset lapset oottamassa. Kävin töistätullessa Tarjoustalossa vähän ostoksilla, ja autolle tultuani huomasin, että yksi tavara puuttui. Ei sitä ollu ostoskuitissakaan, että mihinkähän mie oon sen tyrkänny... muistan kyllä, että otin sen siitä telineestä. Jos oonki laittanu sen jonkun toisen koriin tai kärryyn?

Mutta kyllä on lapset levottomia. Ulkonakaan ei voi meuhkata, kun vaan sataa vettä ja maa on kuravellinä. Ja ne lomailee ensvuoteen asti!

Jännittää!

2011-12-20T06:31:00.000+02:00

Lapset hakee todistuksensa tänäaamuna koululta. Niitä ei tunnu paljoa heilauttavan, mutta mua jännittää. Hyväthän ne on, sen tiedän jo koenumeroiden perusteella, mutta silti.

Eilenillalla sain käytyä koirien kanssa kävelyllä niin, että vain alkumatkasta satoi räntää, sitten oli melkein sateetonta. Lähipuronen oli paisunut melkein nimensä mukaiseksi ja kohisi niin, että koiratkin ihmetteli.

Aamulla kun sängyssä makoilin ja odottelin herätyshuhuilua, kuului rännistä taas ihan reilu veden lotina. Tarjouduin viemään lapset koululle töihin mennessäni, mutta ei kelvannu. Kuopuksella on jo nuhakin, ja ne on tosi huonoja pukemaan sadetakkeja ja kumppareita. Vilustuvat, pikkuiset! Mutta ei tuon ikäisiä voi enää pakottaakaan, varsinkaan jos itse ei ole edes kotona, kun lähtevät matkaan.

2011-12-18T16:45:00.000+02:00

Tänään on särkeny korvaa taas ihan urakalla, ja ääntäkin se on jonkin aikaa pitäny enemmän kuin jokunen aika sitten. Ihan niinku se syksyä kohden olis äityny. Onhan siellä oltava jotain, ei terve korva satu tälleen - mutta nyt on vain kärsittävä kun ei muutakaan voi.

Vettä sataa ja pascalit on taas matalalla. Pihalla on vielä pikkuisen lunta, mutta tätä menoa se huuhtoutuu pois äkkiä. Mieki joutasin huuhtoutua pois, kun ei minusta ole tänään mihinkään. Eilen sentään käytiin tyttöjen kans shoppailemassa, ostin joulukinkunkin.

Tulta tukassa ja juhlia koulussa

2011-12-17T08:01:00.000+02:00

Eilen tuli molemmat rakkaat siskoni käymään; toisella oli mukana aviomies ja koira (joka yrittää aina tappaa mejän pikkukoiran) ja toisella poika. En ymmärrä, miten kaksitoistavuotias voi olla niin pitkä, matalaääninen ja viiksekäs! Esikoisen luokalla on samanikäisiä ja yksi vanhempikin, luokallejäänyt, ja ne on ihan pikkupoikia vielä. Mutta tänään lähtevät taas pois... ja mie huono emäntä menin nukkumaan jo ennen kymmentä. Heräsin kyllä sitten taas ennen viittä valvoskeleen.

Sytyttelin aamuni iloksi kynttilöitä, ja yritin saada samalla tikulla sytytettyä tuikkukynttilän ja paksun, kuopallepalaneen pöytäkynttilän, joka lisäksi oli viirivehkan alla niin, että se piti nopeasti sytyttää ja nostaa pois sieltä. Tuikku oli vielä toisessa kädessä, kun alkoi rätinä käydä ja savu nousta! Tajusin, että tulipalo, mutta en ymmärtänyt, missä! Ensimmäisenä tuli mieleen se ruukkukasvi, kun sitä halusin varjella, mutta taaksepäin astahdettuani huomasin tukkani liekehtivän. Sammuihan se äkkiä, vaikka ehti mieleen jo tulla vaikka mitä... hätäpäissäni olin tiputtanu palavan tikun kynttilään, joka loimotti sempäiväsesti, oli kiire siirtää se turvaan kasvin alta (tai kasviahan sillä turvattiin) ja hakee jotain, millä sen tikun sai pois sieltä kuopan pohjalta. Keittiöstä tarttui mukaan sakset, ja sillähän se sujui. Sitten huuhtomaan tukkaa, joka haisi luvalla sanoen hirveälle! Tuikkukin muistui mieleen, olin sentään tyrkänny sen asiallisesti pöydälle, enkä pudottanu minnekään.

Kämpässä haisee muuten nyt tosi pahalle. Ei kannata polttaa hiuksia sisätiloissa, ainakaan yhtä enempää. Kävin koirien kanssa ulkona, ja sisääntullessa sen huomas tosi hyvin. Saan varmaan selitellä jokaiselle herääjälle, mistä tämä kauhea käry on peräisin.

Koulun joulujuhlassa oli poikkeuksellisen hieno joulukuvaelma; se esitettiin nukketeatterina. Ei mitään mutisten esitettyjä vuorosanoja, vaan kunnolliset lukijat ja eri ihmiset sitten nukkeja liikuttamassa. Hienot nuket (ja aasi ja lammas) ja vaihtuvat värikkäät taustakuvat. Ja mikä parasta; joulujuhla kokonaisuudessaan ei kestänyt kuin vajaan tunnin! Aiemmassa pikkukoulussa kun periaatteena tuntui olevan, että jokainen esittää jotain, niin siellä kaksi tuntia tuskin riitti. Oli tonttuleikkiä, laulu- ja soittoesityksiä, runonlausuntaa ja monta itsekirjoitettua näytelmää, joita ei aina olis jaksanu katella... tällanen kompakti esitys on parempi, kun sitä oman työpäivän ja muiden menojen jälkeen tulee seuraamaan. Todistuksethan ne saa vasta tiistaina - taitaa olla eka kerta, kun se on työpäivä, niin ettei me vanhemmat päästä heti tutustumaan, minkälaiset paperit sieltä tulee... mua taitaa jännittää enempi kuin lapsia! Kuten olen ennenkin todennut, en tiedä, mistä nämä tytöt on koulumenestysgeenejä saaneet, kun toinen ei saa ysiä pienempää kokeista, eikä toinen kasia pienempää. Toivottavasti intoa riittää eteenpäinkin, eikä kaikki muutu yläasteella tai jossain vaiheessa, niinkuin monella menestyvällä lapsella tekee. Kiinnostus kääntyy koulunkäynnistä poikien kanssa vehtaamiseen ja muuhun "huonoon elämään" :)

Heijastus, taivas ja liikenneväline

2011-12-17T07:24:00.001+02:00

Nuo ovat aiheena tämänviikkoisessa YyKaaKooNee -kuvahaasteessa. Menen siitä, missä aita on matalin... ei ole oikein ehtinyt ja jaksanut kuvailla, maailma on niin ankea.
Jos joku etsii heijastusta, niin sehän on auringonvalo, joka heijastuu pilvistä...

Langat

2011-12-15T20:40:00.000+02:00

Kännykkäkuva siskon verstaalta.

Lasten koulun joulujuhla on nyt käytynä, hyvin näyttelivät, hauskaa ja liikuttavaa oli sopivasti.

Kuvataideterapian viimeinen kerta on käytynä, liikuttavaa oli.

Onneksi huomenna on perjantai.

Aa! Aa! Aa!

2011-12-14T18:09:00.000+02:00

Ahistuspaniikki. Huomenna on joulujuhla! Lapsilla, koulussa. Ja taas se tuli ihan puun takaa, vaikka olen takuulla ollu tietoinen asiasta jo varmaan pari viikkoa. Onneksi on jotain mekkoja kaapissa, ja sukkahousuja. Siis lapsille. Pitäskö kääntyä muslimiksi, että sais ilman ihmettelyä pitää burkhaa - heittäs semmosen vaan päälle ja menoksi; ei vaatteiden kanssa tuskailua. Ehkä se kuitenkin pitäs silittää... ja kyllä sitä taatusti ihmeteltäis! Eipä ole täälläpäin hunnullisia naisia näkyny, paitsi tuossa kirkon pihalla.

Vettä sataa. Ne tiet, joille ehti kerääntyä lunta lumisateiden aikana, on iljanteella. Kuitenkin äsken, kun kävin portailla, näkyi pimeällä taivaalla tähtiä! Miten se voi olla mahdollista? Olenko piilokamerassa?

Kuu ja muu

2011-12-11T20:40:00.000+02:00

Kyllähän se nyt siellä möllöttää, kirkkaalla taivaalla, kun pimennys olis ollu jo eilen. Nyt oon vähän möksähtänyt suosikkitaivaankappaleelleni.

Kävin koirien kanssa mettälenkin, ja pikkukoira kulki lopun kolmanneksen mun takin sisällä. Se väsyy ja palelee helposti, ja oon vähän miettiny sitä sen takajalkaa, että onko sillä Legg-Perthes siinä, kun se sitä usein pitelee ylhäällä ja mennä pompottaa kolmella jalalla. Sitten lähdin kävellen kuntosalille - enkä olis lähteny, jos olisin tienny, että koko matkan ajan sataa räntälunta! Olin ihan märkä perille päästyäni. Lähtiessä ei juuri satanu, eikä perille päästessä, mutta koko matka sillä välillä. Mutta semmonen vaan karaisee, kun naama on niin märkä, että pisarat valuu, ja kylmiä rättejä tippuu koko ajan lisää muutenkin kylmettyneelle iholle. Ja silmälasit on huurussa koko ajan. Lippis olis ollu paikallaan siellä.

Salin jälkeen olinkin ihan naatti. Katoin tallennetun Hercule Poirotin siinä naattinaollessa, ja huomasin, että Teemalta tulee mielenkiintoisen kuuloinen dokumentti "Hulluuden historia". Eiku tallennukseen. Katoin sen saunan jälkeen, ja ihan hyvä se oli, mutta mua ottaa pannuun, kun dokkarin väliin on ympätty pelkkää musiikkia ja kuvia minuuttitolkulla. Koko neliosainen sarja olis varmasti saatu mahtumaan yhteen osaan, kun olis jätetty ne toistot ja rimputukset ja tunnelmoinnit pois.

Kohta on muuten joulu.

Matalapainetta

2011-12-10T13:06:00.000+02:00

Karttojen mukaan matalapaineen keskus alkaa olla kohta kohilla, mutta myrsky ei onneksi katkonu ees sähköjä. Jossain muualla kyllä on katkonu. Bloggerikaan ei päivittäny mulle toisten uusia kirjoituksia, piti yksi kerrallaan vierailla katsomassa, onko uutta. Sen jälkeen ne kyllä näkyi mullakin. Muutenkin on kärttyillyt tämä, en esim. ole päässyt erään blogin lukijaksi - se tulee kyllä listalle, mutta kun seuraavan kerran tulen Bloggeriin, se ei enää olekaan listalla. No, lisäsin sen taas, saa nähdä.

Tallinnan tuliaiset pitänee rontata kellariin, ettei oo niin helppoa hakea tölkkiä tuolta kuistilta. Meinas eilen mennä ihan överiksi. Ei kai muuten, mutta isäntä tarjos Dooley's -likööriä, puoliväkisin, kun sanoi, että se menee muuten vanhaksi. Olihan se paksua ja makeaa, mutta ei oo mun suosikkini. Aion kyllä pitää kantani, jos tarjotaan vielä jotain niistä kolmesta eri kermalikööristä, joita vielä on. Mitäs ostaa, jos ne menee sitten vanhaksi.

Tytöt rakensi eilenillalla komean lumiukon, mutta nyt siitä ei ole jäljellä kuin perä. Vettä sataa lotisi aamulla, yöllä heräsin useamman kerran jyrinään, kun lumet valui katolta alas. Että se siitä talvesta.

Koivu ja tähti

2011-12-09T22:09:00.000+02:00

...tai lähinnä pihlaja ja kataja sekä lyhtykynttilä ja värilliset ulkovalot.

YyKaaKooNee -kuvahaaste Tallinnasta

2011-12-09T21:49:00.001+02:00

1. Ovi
Tässä niitä on kolme, ja kaksi niistä yläilmoissa. Toivoa sopii, ettei noista kahdesta ole kovin moni astunut ulos.

2. Liikkuminen
Löydettiin rokkaavat Blues Brothersit yllättäen ravintolasta. Jakelta oli joku nyysiny aurinkolasit, mikä ei ole yllättävää, kun Virossa on. Ihme, että Elwoodin rillit oli tallella. Liikkuminen on siihen vangittu ihan kivasti, vaikka se paikallaan pysyykin.

edit: linkki haasteeseen unohtui...

Talvi ja myrsky ja talvimyrskyn muona

2011-12-09T19:56:00.000+02:00

No nyt se tuli, Annen päivänä. Talvi. Hyvää nimipäivää vain kaikille Anna-, Anne-, Anneli-, Anni-, Annika-, Annikki-, Annukka- ja Anu- nimisille! Kaikki tämän päivän nimisankarit ei kautta aikain ole olleet muuten naisia - Rovaniemen en-muista-monennellako (IV?) hautausmaalla on iso hautakivi, jossa lukee nimi Anne Johannes. Jos kivi olis pieni, vois aatella sen olevan nainen, jolla on erikoinen toinen nimi, mutta eiköhän se oo mies ollu. Harvalle naiselle niillä perillä kovin monumentaalista hautakiveä on pystytetty.

Myrskyä ennusteltiin, joten kävin hyvissä ajoin kaupassa, ettei tartte illalla lähtee mihinkään sladitteleen. Ostin kämppäriäkin, että jos menee sähköt ja joutuu paistaan illallisen uunissa niin sitten makkaraa tikun nokassa kakluunissa. Mutta ei menny vielä ainakaan. Saatiin muun muassa bataattisosekeittoa.

Mikä upean värinen kasvis! Soppa oli vielä hienomman väristä. Ja hyvää. Aika makeaa kyllä.

Tallinnasa

2011-12-06T19:48:00.000+02:00

Siel oltti. Kirkkoja ja torneja oli joka puolella.

Tämän nimeä en tiedä, olisko se Hannan ja Simeonin kirkko...

Oleviste kirk. Tämähän näkyykin melkein joka paikkaan.

Püha vaimu, eli sunnuntaivaimo. Tai Pyhän Hengen kirkko.

Raatihuoneessa oli kirkontorni kanssa. Torilla oli joulumarkkinat.

Nikolai ihmeidentekijän kirkon edessä oli ainoa kerjäläinen, mikä siellä nähtiin. Siihen nähen, kuinka paljon kerjäläisiä oli viimeksi Helsingissä, niin niitä oli sitte tosi vähän.

Aurinko paistoi, kuten näkyy. Yhteen väliin satoi pienen räntäkuuron, ja välillä tuuli kylmästi. Olin takaisin laivalle päästyä niin jäässä, että kääriydyin hytissä takki päällä ja lapsen villalapaset jaloissa peittoon, ja ensalkuun oli kaksi pipoakin päällekkäin. Tuli aika kipee olo, mutta meni se sitten ohi.

Samalla tässä katellaan itsenäisyyspäivän juhlaa, ja näyttää, kuin tämän vuoden muotiväri olis se ihana iltataivaan tumman turkoosi... rippusen vihreämpi kuin tuo yläreunan paneeli tässä Bloggerin viestinkirjoitussivulla.

Meillä ja muualla

2011-12-03T19:55:00.000+02:00

Kännykkäkuvia:

Keski-Suomessa 21.11.

Meilläpäin, työmaan vieressä 1.12.

Koiria

2011-12-03T18:56:00.001+02:00

Saunapäivänä ...

...karvaton koirakin sai pesun.

Mejän yrmy <3

Joulukalenterit

2011-12-02T21:14:00.000+02:00

Tällanen tiskiluutukalenteri on nyt ainoa, mikä mulla on... en tiedä, pitäskö sitä käyttää vain päivän verran kerrallaan, ja vasta jouluaattona pyyhkiä pöytä koko liinalla :) Työkaveri kysyi multa tänään, onko mulla joulukalenteria, ja tyrkkäs mulle yhden ylimääräkalenterin.

Tänään esikoinen sanoi, että sen kaverilla (joka asuu sijoituskodissa) ei ole yhtään minkäänlaista joulukalenteria, ja olis halunnu ostaa sille sellasen, mutta jostain syystä ne on hävinneet kaupoista täysin! Yleensä niitä on myyty alennuksella vielä pitkälle joulukuuhun, mutta nyt ne on kerätty kaikki pois. No, lupasin sen saamani kalenterin lapselle, että voi parhaalle kaverilleen viedä. Eihän se nyt ihan suklaakalenteri ole, mutta joulukalenteri kuitenkin.

Ite en oo koskaan tykänny suklaakalentereista; niiden luukut kun avataan, jää vain semmonen tyhjä kolo. Luukut pitää sulkea samantien, toisin kuin kuvakalentereissa. Eikä sellasia kuvakalentereitakaan enää ole "vanhanaikaisia", joissa olis kaunis kuva ja hiukan ehkä kimallettakin, ja luukkujen takana mukavan jouluisia kuvia.

Lapsuudenkodissa mun joulukalenteri oli keittiössä, komeron oven vieressä... muistan tarkkaan sen, kun kielloista huolimatta kurkistin kerran erään luukun taakse etuajassa, kun se luukku oli pyöreä (oli poron kuva) ja siksi se niin kiehtoi... kyllä mulla oli sitten huono omatunto! Mutta olenkin pienestä asti ollut sitä mieltä, että joululahjojakaan ei saa etsiä ja jos sellasen vahingossa löytää, niin ei ainakaan saa tunnustella saati avata. Omiin lapsiini en luota - laitan paketteihin vain jonkin oman merkin, ja vasta ihan jouluaattoa ennen laitan nimilaput. Eikähän meillä ole mitään paikkojakaan, minne paketit kätkis. Nykyään sentään huolitaan jo pieniäkin - helpommin piilotettavia - paketteja, kun ennen ne lelupaketit oli kauhean isoja.

Sisustuskysely miehelle

2011-12-02T20:39:00.000+02:00

Tein sitten minäkin tämän kyselyn puoliskolleni. Olen aina sanonut, että sillä ei ole mielipidettä juuri mistään eikä se koskaan ole mitään mieltä (siis onko se silloin mieletön?!) mutta tehkää tästä omat johtopäätöksenne:

Osallistutko kotinne sisustamiseen?
-No kyllä kai.

Miten sisustusmakunne eroavat toisistaan?
-No en minä tiiä.

Oletko joutunut joustamaan päätöksistäsi sisustushankintoja tehtäessä?
-Joo.

Jos saisit muuttaa kotinne sisustuksessa mitä tahansa, mitä se olisi?
-Höh, no en minä tiiä sitäkään. Elä noin vaikeita kysy.

Osallistutko kotinne siivoamiseen?
-No kyllä.

Kuka perheessänne päättää "kaapin" paikan?
-No en tiiä. Kait se jompikumpi meistä on.

Oletko tyytyväinen kotinne sisustukseen?
-Joo.

Mikä sisustuksessanne on sellaista, mitä et ehkä täysin "ymmärrä"?
-No ei kait mikään.

Onko sisustaminen mielestäsi naisten hömppää?
-No ei.

Miten tärkeäksi koet viihtyisän sisustuksen?
-No... en minä tiiä. Kait se nyt on ihan kiva.

Millainen sisustus on mielestäsi viihtyisä?
-Hmh. No --- Mikä kysely toi tollanen on, toihan on ihan pöljä. Viihtyisä sisustus on viihtyisä sisustus.

Koetko, että sisustus, siivoaminen ja kodinhoito vaativat sinulta erityisiä ponnisteluja?
-Eei.

Mikä olisi kamalin sisustuksellinen asia mitä kotiinne voisi ostaa?
-No en tiiä.

Mistä pidät kodissanne eniten?
-Höh. Mhhh. Mistä pidän... no en minä tiiä. (Esikoinen huutaa vessasta: Meistä!)

Mistä vähiten?
-En minä sen kummemmin tiiä sitäkään. En oo miettiny semmosia.

Ei vaan jaksa sataa...

2011-11-27T19:03:00.000+02:00

... lunta nimittäin. Vettä kylläkin. Aivan turha kuvitella, että koiria saa minnekään lenkille. Mutta ainakin puhdistetusta rännistä kuuluu iloinen lorina, kun vesi pääsee taas vapaasti virtaamaan eikä sen tarvi mataa siinä lehtikompostissa, jonka joku oli tehny ränniin.

Joulunodotus sitten sai virallisen luvan alkaa, kun ensimmäiseen adventtiin päästiin. Tuossa tuo kynttilä palelee mun vieressä - lapsi halusi sellaisen sytyttää. Ja toisen lapsen kanssa meillä on päänsärkyä. Olisko syynä matalapaine... vuorokauden aikana on ilmanpaine laskenu melkein kolmekymmentä hehtopascalia.

Tuo Pascal on kyllä mun suosikki mittayksiköissä; miten kukaan voi vakavalla naamalla laskeskella "gigapascal (GPa)" tai "jottapascal(YPa)" tai "pikopascal(pPa)"? Piko on saanu oman suureensa, mutta ei Fantasio.

2011-11-26T12:13:00.000+02:00

Lomat on lusittu ja arki alkoi. Ja heti on tulossa eka adventtisunnuntai.

Bussin ikkunasta matkalla kotiin näin, kun joutsenperhe oli järven rantavedessä jäänreunan tienoilla... tämänvuotinen poikanen hitaasti tallusteli ehkä elämänsä ekaa kertaa jäällä, kurkotti kaulaa ja katsoi jalkoihinsa hämmästyneen näköisenä. Kai se kummasteli, mikä kylmä kuori veteen on tullu. Niillä seuduilla on muuten yksi tyhmänrohkea pilkkihullu vähemmän - paikallisradion mukaan se oli juuri nostettu vedestä ja elvytettiin, mutta lehdestä luin, ettei se ollu auttanut. Radiojuontaja saarnasi, että älkää hyvät ihmiset menkö tähän aikaan vuodesta pilkille... mietin mielessäni, että jo tähän vuodenaikaan voi pilkille mennä normaalisti, mutta nyt vain ei ole normaalivuosi. Sen sois kalamiesten ja -naisten muistaman, vaikka kuinka veri vetäis pilkille.

Mennessä poikettiin Grönlandiaan, ja bongasin sieltä lehmäkellon:

Oli halvennuskorissa, normihinta alle kuus egee ja siitä vielä puolet pois. Ei paha hinta, vaikka eipä ole kellokaan kovin hienostunut. Sekuntiviisari on katkipoikkipoissa, mutta se ei meitä haittaa.

Töihin oli kiva palata, noin suhteellisesti ajatellen. Ihmiset oli iloisia minut nähdessään ja esimieskin kysyi, onko mulle kerrottu kuinka tehokas työntekijä olen. On kerrottu, mutta sellanen asiahan on mukava kuulla montakin kertaa. Luontainen vaatimattomuuteni (kröhöm!) estää minua kehuskelemasta työmaalla ko. asialla, mutta täällä ja läheisille uskallan mainita. Ehkä useampaan kertaankin! Sitten kouluaikojen en ole tainnu priimustasoa ollakaan missään asiassa. Päinvastoin.

Kotiinkin oli kiva palata, mutta vähän ihmettelin, ettei tulla ees asemalaiturille tai asemahalliin vastaan, vaan mun pitää yksin rontata kassejani parkkipaikalla ja koittaa hämärässä tihrustaa, mikä näistä autoista olis se oikea. Auton malli ei mulle sano juuri mitään - ainakaan noin tavallisen näköisessä kuin Xsarafarkku - mutta rekkarista oon tunnistanu, ja nyt oli (ja on) auto niin likainen, ettei siitäkään paljon näy. Kaipa isäntä mökötti ja "kosti" mun poissaoloni välinpitämättömyydellä, mutta se todistaa mulle vain sitä, miten vähän se minusta loppujen lopuksi välittää. Että jos tarkoitus oli saada minut matelemaan ja pyytelemään anteeksi ilkeää temppuani, se ei tehnyt tehtäväänsä. Aiheutti korkeintaan harmia sille itelleen - nimittäin jotain se kyllä olis ollu vailla, mutta ei sitä välinpitämättömyydellä saa.

Koirat ja lapset oli iloisia mun tulosta. Heti kauppaan ja kotona laittamaan ruokaa. Ei mitään siirtymäaikaa :)

Täält

2011-11-22T19:50:00.000+02:00

Juu, tääl olla. Siskon luona. Pieni loma perheestä tekee välillä hyvää - tulee ikävä. Siis perhettä. Mies ei kyllä olis millään päästäny... epäilee, että joku äijänrotjake minut vie. Ihanku olisin kenen vaan vietävissä. Ja ihanku joku muu minut huolis.

Täällä on satanut lunta! Melkein sentti kahden aamun aikana yhteensä. Suli kyllä välillä pois. Oon tottavie levännyt, mutta siitäkin voi tällä luonteella varustettu ihminen saada suorituspaineita: pakko levätä, pakko tehdä sitä ja tätä nyt, kun saa rauhassa tehä. Siskokin ehdottelee, että voisin käydä siellä ja siellä... ehkä se luulee, että mun aika tulee pitkäksi. Ja sitten mulle tulee pakko käydä siellä ja siellä, kun on kehotettu. Ehkä se erämaamökkiloma olis kuitenkin ollu parempi... muttaku näiden mökillä on viimeinkin se kiusanhenkihiiri saatu hengettömäksi myrkyllä, ja se on menny kuolemaan jonnekin uunin taakse saavuttamattomiin ja löyhkää sitten siellä. Ettei oo kiva olla mökilläkään. Mutta siellä ei olis tätä kiusausta, eli tietsikkaa... ei löydy kolmedeeverkkoakaan.

Huomenna kotiin.

2011-11-16T20:34:00.002+02:00

Lurppukieli:

Kun tarkkaan katsoo, näkee, miten on rintakarvat kasvanu karvattomalle koiralle. Ei nyt viilenevillä ilmoilla ole viitsitty sheivata.

Aamulla kehuin itteeni, että "jo viisi joulukorttia kuorissa ja nimi päällä! Hiljaa hyvä tulee." No vahtikoira tietysti heti luuli, että joku tulee, kun kuuli tuon sanan. Eikun vahtimaan tarkkana.

Kesän haipuja...

2011-11-13T13:46:00.000+02:00

Otsikko ei liene minkäänlaista kieltä, mutta siinä se on. Puuhailin pitkästä aikaa pihalla, ja siellä oli yllätyksellisiä kaunottaria kaiken sen limaisen, märän ja ruskean keskellä.

Asteri, oletan...

Kultapallo viimeinen.

Yksi kaunis omenakin killui puussa.

Lumipalloheisi.

Talvitassut on nyt saatu kummankin auton alle.

Juu

2011-11-11T09:38:00.000+02:00

Eilenoli ihanoikein pakkastakin. Viis astetta aamulla. Kaunista kuuraa oli, mutta kamerasta akku lopussa ja laturi hukassa jossakin ryönäröykkiöiden alla. Ryönäröykkiö. Sana, josta ruotsalainenkin riemastuisi. Mie taas en koe minkäänlaista röykkiöriemua, kun ne tulee uniinkin ahdisteleen ja ne pitäs siivota pois.

Joulukorttioperaatiot on edelleen kesken, mutta kortintekovermeet on nyt laatikossa ja kassissa olohuoneen lattialla - vaatteella peitetty, muuten koira hakis sieltä aina välillä jotain kivaa askarreltavaa - koska keittiön pöydällä on nyt ompelukone. Tein pikkukoiralle haalarin, mutta siitä tulikin haalari jollekin mutaatiolle, jota ei toistaiseksi meidän perheessä ole. Toivottavasti ei tulekaan. Korjaus- ja viimeistelyompelut pitäs vielä tehdä, ennen kuin koneen voi viedä pois.

Kolmet housutkin paikkasin tänäaamuna, mutta laiskuuttani ilman ompelukonetta, silityspaikoilla. Yhdet niistä oli esikoisen uudet farkut, joihin se oli saanu palkeenkielen pehvan kohdalle aidan yli kiivetessään.

Pyykkikone piti outoa mekkalaa, kun se yritti ruveta linkoamaan, eikä siitä tullu mitään... menin katsomaan, pöyhin vaatteita koneessa enkä ymmärtäny, mikä kolisi. Vasta äsken, kun otin puhtaat pyykit ulos, huomasin, että pyykkipussin naru oli jäänyt luukun väliin ja kiertynyt sen tuhannen kierteelle ennen poikkimenoa... mun paras pyykkipussini! Niin kireelle oli menny, että piti leikata auki. Muovinen narunkiristyspompula varmaan hakkasi luukun lasiin, siitä meteli.

Nättiä halvalla

2011-11-10T20:10:00.003+02:00

Joskus ihan kaupastakin saa kivaa pikkurahalla... tämä n. 10 cm korkea lasituikkelikko, jossa on geeliä ja koristeena hiekkaa ja "kultahippuja", maksoi Tarjoustalossa euron. Alkuperäinen - jo poltettu - tuikku oli sellainen kirkasta muovia oleva, nyt siinä palaa ihan tavallinen peltinen. Täytyy ostaa niitä kirkkaita, se oli kivan näköinen, kun steariini suli ihan nestemäiseksi. Ja muutenkin.

Pää ollu kipee koko päivän... ei varmaan migreeniä, en oo ottanu täsmälääkettäkään, mutta ei ipumaksikaan tehoa. Luulen, että löi vaan hartiat (ja pään) jumiin kun eilen istuin monta tuntia ompelukoneen ääressä. Päässä ei kierrä veri, kun lihakset on kireellä. Puhunkin taas ihan omituisia... sanoin "pääkarhu" kun tarkoitin jääkarhua, "juustovanukas" kun tarkoitin suklaavanukasta jne. Mutta ei oo pahemmin ahistanu tänään.

Miesten keksimää...

2011-11-09T20:50:00.000+02:00

Meille tuli jokin vuosi sitten keittiöremontin yhteydessä uusi erillisuuni, AEG:n kiertoilmauuni. Kyllähän se paistaa, mutta aika harvoin kiertoilmaominaisuutta näin pienessä perheessä tarvitaan. Mie jotenkin luulin, että se olis nopeempi ja kypsentäis tasaisemmin kuin normiuuni. Ei, itse asiassa päinvastoin! Jos paistaa vaikka sämpylöitä kahdessa tasossa, kypsennysaika on tuplat yhden pellin aikaan verrattuna, eikä se yhden pellin taktiikallakaan ainakaan nopeampi ole. Ohjeissa ohjeistetaan laskemaan lämpötilaa, jos on kiertoilmauuni, mutta kokemuksen perusteella se ei kannata. Tällaiselle pöljälle ei ole ohjeita, missä tapauksessa voi kiertoilmaa käyttää - uunin mukana tuli vihkonen, jossa kerrottiin joidenkin ruokalajien kypsennysasentoja ja -aikoja sekä pellinkorkeuksia, kuten "kuorrutetut vihannekset", "makeat kohokkaat", "hedelmäkakku","patapaisti", "vasikanpotkat", "jäniksenselkä", "paahtoleivät", "pinaattipiiras", "liekkikakku", "strösselikakku"... koskaan sieltä listasta ei löydy sitä, mitä varten haluaisin ohjeita.

Lisäksi aina, kun uunin avaa, täytyy maastoutua, koska sieltä (myös silloin, kun kiertoilma on pois päältä) pöllähtää valtava kuuma pilvi, joka oikeasti tekee jonkinlaisen palovamman kasvojen ihoon, jos on siihen eteen kumartuneena. Koettu on. Silmälasit myös huurtuu aivan umpeen välittömästi. Pilven täytyy antaa kohota korkeuksiin ja uunin jäähtyä, ennen kuin sieltä voi mitään mennä ottamaan. Kaiken kukkuraksi siihen tuli otettua myyjän mainostamat pellinkannatinkiskot. Onhan se turvallista vetää niiden avulla pelti esiin tarkasteltavaksi tai "paisti valeltavaksi" (ha ha, ei oo varaa semmosta ees ostaa) mutta kun pitää ottaa kypsä pelti pois ja laittaa toinen tilalle, niin siinä polttaa äkkiä näppinsä niihin sojottaviin kannakkeisiin ja on kauhee sihtaaminen, että osuu just niihin tappeihin sen pellin kans. Miehen keksimä koko kannakesysteemi! Ainakaan sitä ei ole tosielämässä testattu ennen innovaation innokasta vastaanottoa ja tuotteen valmistusprosessin aloittamista.

Toisaalta, aika moni mies on kyllä keittiöhommissakin...

Ihan munaton pannukakku

2011-11-08T09:36:00.000+02:00

Esikoisella kun on kananmuna-allergia, ja se on harmitellut kun ei voi syödä pannaria ja toivonu, että tekisin munattoman... kun kuitenkin munat on aika oleellinen osa pannaria, tulee munattomasta versiosta hieman toisen näköinen:

Kyllä se siitä ihan hyvin irtos, uskokaa pois :)

Pannukakun näkönen, joskaan ei munallisen pannarin. Ja syötävääkin se mun mielestä oli, mutta lapsi sanoi "yäk!".

Tälleen se oli suorastaan herkullista!

Koira liiskana ja linnut pallolla

2011-11-08T09:30:00.000+02:00

Cleo änkee ittensä aina mun taakse tähän tietsikkatuolille. Toisinaan syliin, mutta on vaikea sitten kirjoittaa mitään, jos on koira sylissä, sattuineista syistä. Mutta melkein mieluummin se menee tuonne väliin...

Eilen kuvasin likaisen ikkunan läpi (mies lupas pestä ruudut ulkopuolelta kesälomalla, sitten loman jälkeen, sitten "ensi viikolla"... pesemättä on vieläkin) kun talitiaiset ja pikkuvarpuset taisteli talipallon herruudesta. Pikkuvarpuset voitti.

Halloween-appelsiini :)

2011-11-06T20:28:00.000+02:00

Viikon koirakuva

2011-11-06T08:58:00.001+02:00

Pidä kiinni, nyt mennään! Keula korkeelle! Kuono kohti tuntematonta!

Sieniä etsimässä

2011-11-06T08:50:00.001+02:00

Kyllähän niitä löytyi:

Kanttarelleja oli paljon, mutta ne oli aika väsyneitä, niinkuin nyt voi odottaa kanttarellilta marraskuussa.

Stressiä pukkaa tyhjästä.

2011-11-06T08:28:00.001+02:00

Isäntäkin perjantaina kävi sitten elämänsä ekan kerran Tallinnassa työporukkansa muassa ja ihme kyllä, pääsi takaisinkin. Ei tosin omin avuin; eukot oli kantanu sen ostokset (=kauhee määrä alkoholijuomia) ja luultavasti sen itsensäkin ulos laivasta ja bussiin. Ei se älynny ees mulle, kuskilleen, soitella, vaikka oli puhe niin tehdä, että osaan tulla oikeaan aikaan hakemaan bussiasemalta. Eikä vastannu puhelimeen ja lopulta siitä loppui akkukin. Mulle vaan selitti, että oli soittanu, mutta ei ollu kenttää... niin, jossain avomerellä. Ei ole paljon linkkimastoja merellä... ja oleellisempaa olis ollu soittaa Helsingin satamasta. Mutta kun on tillintallin, niin on. Onneksi en ollu mukana! Selvin päin se ei reissunsa jälkeen ole ollukaan. No, toi se mullekin jotain, mutta lasten tuliaiset unohtu :( Sentään kuski oli tiedotuksen puutteessa oma-aloitteisesti katsonut laivan aikataulun, laskeskellut ajoaikoja ja tullut vastaan ajoissa.

Meillä oli sillävälin "tyttöjen ilta" shoppailukierroksen päälle. Oli mukavaa, saunottiinkin kynttilänvalossa. Mie vain olin kai niin stressaantunu, etten saanu unta - yhden jälkeen yöllä kävin kaivamassa sen iänvanhan nukahtamislääkkeen puolikkaan, joka mulla on ollu jemmassa, ja vasta sitten sain unen. Olinkin koko lauantain ihan väsy sitten. Käytiin me sentään uusilla poluilla lenkillä koko perhe.

Ylihuomenna on viimeinen saikkupäivä ja lääkäriaika, ja huonolta näyttää. Painajaiset jatkuu kiireineen ja tilanpuutteineen, viime yönä mun piti pakata liukuhihnalta kovaa tulevia pieniä vuokia, joissa oli höttönen ylipursuava mikälie munanvalkuaiskokkelimuffini, eikä kukaan ollu kertonu mulle, mihin ne pakataan ja miten, ja mihin pakkaus sitten laitetaan, kun mitään tilaa niille ei ollu. Hihna vain loppui ja kokkelitötsät putoili, koitin heitellä niitä semmosiin muoviastioihin, mutta nekin loppui ja muut astiat oli läpinäkyvässä muovipussissa, joka oli solmittu niin tiukasti kiinni, etten saanu sitä auki. Lopulta mun piti siinä liukuhihnalla vielä paistaa jotain maksalettujakin.

Stressinsietokyky on ihan nollassa, huomaan sen ihan kotioloissakin - jos vaikka teen ruokaa, kattilassa kiehuu vesi, johon pitäs laittaa makaronit, pannulla ruskistuu jauhot, joita pitäs sekotella ja siihen vielä joku kysyy jotain vaikeeta, en tiedä mitä teen ja huudan ja poltan itteni keitoksissani. Vielä en oo pannu kaurapuuroon juustokuutioita ja purjoa sentään.

Ps. Netti toimii...

Elisa on (_._):stä.

2011-11-03T10:41:00.000+02:00

Netti ei toimi. Sama vaikka irtisanois koko nettiyhteyden, kun tämä mokkula kuitenkin pelaa. Hyvin on pärjätty tällä, mutta ikävöin pöytäkoneen mukavuutta. Tässä läppärissä on tämä ääliömäinen kosketushiiri tässä keskellä, ja kirjoittaessa se ottaa hipaisuja sattumanvaraisesti, heittää tekstejä muualle ja jopa kokonaan pois. Ja vielä tappihiirikin on upotettu näppäimistöön. Meillä kun on tuossa ihan hyvä langaton "oikea" hiiri, mutta nämä muut hiiret vaan tunkee nokkaansa mukaan toimintaa sotkemaan, vaikkei tarttis.

Koiraparkakin hyppäs syliin eikä osannu varoa pöydänkulmaa vaan kajautti kallonsa suoraa siihen. Luuli varmaan, että mie löin sitä. Mutta tässä se nyt lämpimänä istuu ja nojaa minuun... tuntuu lohdulliselta. Ihankuin se tietäis, että mulla on paha mieli taas - eilinen hyvä päivä on historiaa. Mutta eihän tämä pöljä luontokappale sitä voi tietää, se hakee vain omaa mielihyväänsä.

Itkettää taas. Haluun pois. Jonnekin.

Luonnonkukkia marraskuussa -11

2011-11-02T12:19:00.000+02:00

Tähän loppuun kaunis "kukka" joka ei ole kukka ollenkaan. Seitsenpistepirkon se on silti lehdelleen saanut.

Tässä koneella on asetuksina liian kirkkaat värit, ja varsinkin peuran- ja kissankellon väri on ihan väärä... toivottavasti se muilla näkyy oikeana. Ja pahoittelen epätarkkuuksia; kahden sinnetänne tempovan koiran kanssa valokuvaus tahtoo jäädä hieman sivuseikaksi...

2011-11-02T12:11:00.000+02:00

Ei pelitä tekniikka nyt yhtään. Ihmeen hyvin on sentään hermot pitäny.
Netti ei toimi vieläkään... modeemi kyllä toimii, yhdistää sekä verkkoon että langattomasti toisiin kodin tietsikoihin, mutta Elisalta päin vain ei tule signaalia. Eivätkä näköjään saa korjattua. En tiedä, kauanko yhteys oli poikki, mutta se havaittiin siis sunnuntai-iltapäivällä, ja nyt on jo keskiviikko. Ei minusta ole soveliasta pitää ihmisiä nettipimennossa kolmea päivää noin välinpitämättömästi. Vaikka mitäpä meistä maalaisista. Ja hyvin tässä on toimeen tultu tällä dna:n mokkulalla - tämä toimii sentään.

Hiukan olen "kärsinyt" siitä, etten ole saanut kuvia blogiin - vaikka eipä niitä niin paljon ole tullukaan. Ulkonakin alkaa olla jo sen verran rumaa, ettei tee mieli kuvailla. Tänään lenkillä ollessa kuvasin kaikkia kukkia, mitä näin, ja yllättävän monta niitä näkyi, vaikka on jo marraskuu. Olisin voinu niitä laitella tähän, mutta vaikka sainkin tähän läppärille siirrettyä kuvat kamerasta, ei riitä ytyä että ne siirtyis bloggeriin. Aina jää johonkin jumittamaan. Mutta hiljaa hyvä tulee... tai sitten ei. Laitan kuvapostauksen erikseen sitten.

Ja taidan alkaa parantua! Nimittäin ruoka maistuu. Eilenillalla vedin kaksi lautasellista edellispäiväistä farfallea ihanan kermaisen ja valkosipulisen soosin kera, tänään oon syöny jo mysliä ja mätitahna-juustonäkkäriä. Nyt mietin, mitä seuraavaksi ahmisin. Tosin eilisellä pitkällä koiralenkillä jouduin aikamoisen hypoglykemian kouriin; heikotusta ja kylmää hikeä ja vapinaa ja uupumusta. Sitä tavallista. Onneksi oli hedelmätoffeeta taskussa, sillä tokenin varttitunnissa. Laahustin niin hitaasti eteenpäin (oli kovin mäkistä maastokin) että Valtsu jäi usein oikein tuijottamaan mua. Välillä kävi tökkäämässä mua kuonolla. Ei se kylläkään näyttäny siltä, että olis ollu "huolissaan" minun voinnista, lähinnä hätyytti kulkemaan lujempaa kun kyllästyi hitauteeni. Tänään oli tankkaus kunnossa ennen lenkkiä, joka oli kyllä puolet lyhyempi mutta sisälsi mutaisella pellolla ja märässä heinikossa menemistä, eikä mulla ollu edes kumisaappaita.

1.11.-11

2011-11-01T10:56:00.000+02:00

Pitääkö mun alkaa vältellä nukkumistakin, kun näen aina vain painajaisia? Työvuoria, tiskivuoria, kiirettä, tilanpuutetta, työvälineiden puutetta, kiirettä, rääkättyjä kissanpentuja, uunissa mustaksi palanut möykky, josta unohtunut ottaa muovikääre pois, hellalla pohjaanpalanut kaurapuuro, jossa lilluu purjoviipaleita ja juustokuutioita, kiirettä ja ainaista väsyä... väsyä, vaikka nukkuu parhaillaan! Ja unessa soi päässä Puolikuun kappale "Nyt loppuu todellisuus".

Usein näen unta, että nukun tai olen ihan puoliunessa enkä pysty heräämään kunnolla - uneen. Älytöntä.

Oikea nettiyhteys ei toimi vieläkään. Lähden koirien kanssa lenkille NYT.

Mää vaan kysyn...

2011-10-31T21:17:00.000+02:00

...vaikken politiikasta mitään ymmärräkään, niin kuka maksaa Suomen velat sitten, kun Suomi on maksanu ittensä kipeeksi muiden Euroopan maiden velkoja ja on ite talous kuralla? Ei varmaan kukaan!

Netti ei vaan toimi!

2011-10-31T13:41:00.000+02:00

Tuon niminen kirja on muuten tehty, kertoo Facebook-mokien parhaita. Jos tunnet joskus itsesi tyhmäksi, lue sitä - kohta toteat olevasi paljon viisaampi kuin moni muu.

Mutta meillä ei netti toimi muualla kuin tässä mokkulassa. Langaton verkko ei oo toiminu sitten kotiinpaluun. Käytiin hakemassa lapset tätilästä, tätin koira meinas syödä Cleon muutamaan kertaan ja Valtsu paskoi autoon, kun kävästiin isän luona. Että silleen.

Ikävää siinä nettihommassa on, ettei teeveessäkään toimi enimmät kanavat, ja niillä antennin kautta toimivilla ei näytä olevan tekstitystä, enkä tiedä, mistä sen sais. En viittiny isännältäkään eilen kysellä, kun se kiukkuisena selvitteli, miksei netti toimi.

Tein mielialankohotuskeksejä, tai pikkuleipiä, tai mitä lie kökköjä ne sitten onkaan. Mieliala koheni (uskoakseni) yhden köntsän syömisen jälkeen, mutta sitten tuli närästys. Koheneminen voi tietysti johtua verensokerin kohenemisesta myös - sokeria noissa on ihan kiitettävästi.
Muuten en olis niitä varmaan jaksanu tehdä, mutta kun lämmitin uunin lihaa varten - jota en jaksanu ruveta pannulla paisteleen - niin tuntui, että jotain muutakin täytyy lämpimällä uunilla tehdä. Ja kun kuopus on noita kinunnut... on vain ollu soodasta ja sen puutteesta kiinni aiemmin.

Toinen asia, mistä voisin onnitella itteeni, on se, että sain putsattua kilpikonnan aluset ja käytettyä sitä kylvyssä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, se ruilauttaa puhtaille alusille saman tien... "ohjeen mukaan" konnan pitäs kakkia/pissiä kylvyssä ollessaan, mutta tämä yksilö ei ole lukenut niitä ohjeita.

--Käväisin katsomassa tässä välissä, ja aivan oikein; molemmat hädät oli siellä tehtynä. Hohhoijaa.--

Ankeus

2011-10-28T10:52:00.000+03:00

Käytin äitiä kaupassa heti ysin jälkeen, ja niin sankka sumu oli, että laitoin isolla tiellä molemmat sumuvalot päälle. Tietä ei montaa kymmentä metriä eteenpäin nähny. Vastaantulijoiden valot erotti ehkä sadan metrin päästä. Eilen tuli talvinopeusrajoitukset.
Taidan mennä nukkumaan, kortti- ja metallilanka-askartelut saa taas jäädä.

Täten maailmalle ilmoitetaan

2011-10-27T20:48:00.002+03:00

... että vaahtera-aulio on purkissa. Tunnistuksesta kiitos Anni-Tannille!

Ja hurraa minulle, joka sain jotain aikaiseksi. Tuntuu siltä, että vaikka mitä yritän, niin ainoa, minkä saan aikaiseksi, on kauhea sotku.

Aamulla hain askartelutarvikkeet tähän pöydälle tarkoituksena tehdä jokunen joulukortti. Päätin sitten tarvita juuri niitä yksiä niittejä, joita ei löytynyt. Piti siivota yksi kaappikin siinä toivossa, että ne olis ollu siellä, mutta ei. Kaappi tuli siistiin kuntoon, mutta sen ulkopuolelle tuli kauhea sotku. Välillä kävin taideterapiassa, ja kun pääsin kotiin, sain aikaiseksi tasan yhden tylsän kortin.

Kaikenlaisia ideoita kyllä hämärästi vaeltaa päänupissa, mutta toteutus tyssää alkuunsa.

Lannistun, kun pidän ideaa liian vaikeana ja itseäni liian huonona ja taitamattomana sen toteutukseen. Saatan aloittaa, ja ensimmäisen ongelman tullessa luovutan. Ei minusta ole mihinkään. Enkä nyt kerjää sääliä tai kehuja, kerron vain, miltä minusta tuntuu.

Pakko on yrittää kiskoa iloa ja omanarvontuntoa pienistä asioista, kuten nyt vaikka siitä, että sain kukan purkkiin. Tai että telineellä on kuivumassa puhdasta pyykkiä, jonka sille tänään ripustin. Koirat on ulkoilutettu ja mies syötetty, tosin vain valmiilla makkarapyttipannulla, joka pakasteena Lidlistä ostettiin. Itse söin 2 paistettua munaa, ja riitti mulle nökkönen siitä pyttäristäkin. Kaapissa olis kuohukermaa ja pakastimessa jätskiä, mutta ei tee mieli. Silleen on ollu jo monta päivää, kerma kai vanhenee lähiaikoina, ellei ole jo vanhaa. Mulle on ihan uusi tilanne tämmöinen, että masiksen päällä ollessa ei ruoka - ei edes herkut - maistu. Aina on ennen maistunu, ja pahalla mielellä entistä paremmin!

Läheltä piti- tilanteita ja saamattomutta

2011-10-26T20:22:00.000+03:00

Vein lapset aamupuolella päivää junalle, ja ne lähti tätilään. Heti asemalta tullessani joku oli tulossa liikenneympyrään - siis kolmion takaa - mun eteen, mutta onneksi hoksas ja jarrutti. Mahtoiko olla niitä, joiden mielestä ympyrään tulijalla on etuajo-oikeus. Ei menny kauaa, kun pienellä sivukadulla ajaessani vastaan tuli auto, jonka kaistalla oli parkkeerattu auto estäen kulkua, niin eikö vain tupannu mun kaistalle, vaikka varsin hyvin näki, että tulen sieltä. Ehkä se aatteli, että mun kuuluu väistää, kun hänen edessään on jotain.

Kävin Kelasta hakemassa äitin pyytämiä lomakkeita ja kysymässä neuvoa sen asioissa. Vihaan keskustassa ajamista, kun siellä on kolmiottomia risteyksiä joka paikassa; unohdan väistää, kun pitäisi, ja väistän, kun ei pidä. Mutta kuten edellisestä huomaa, tekee ne muutkin mokia kuin minä. Eikä ne ole aina niitä naiskuskeja, ei ollu tänäänkään. Mejän kunnasta Kela poistui jo ajat sitten, on pakko ajaa johonkin naapurikaupunkiin jos haluaa mennä siellä käymään. Jäi pelkkä postilaatikko kunnantalon pihaan, ja joku yhteispalvelupiste, jossa on joku paikalla joskus.

Harmaa päivä tänään. Sentään saatiin käytyä koirien kans kävelyllä - sain miehenkin houkuteltua mukaan! Se testas Valtsulle eilen ostettua Flexiä. Pihahommia olis, mutta en vain saa itteeni sinne. Eilen, vai oliko se toissapäivänä, vähän haahuilin siellä... tyhjentelin kesäkukkaruukkuja ja otin amppelit alas. Heitin vanhan pajuamppelin roskienpolttokuoppaan, vaikka tuskin saan uuttakaan amppelia aikaiseksi. Nyt olis ihan hyvä aika poimia pajua, mutta kun mitään ei saa aikaiseksi. Paitsi nukkua ja nyhjätä.

Lehmäkö tämä onkin?

2011-10-26T19:25:00.000+03:00

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32166043

Iltalehden nettiteeveessä oli otsikko "Vaaniva lehmä pysäytti liikenteen sillalla!" En osannu liittää itse videota tähän, mutta kattokaas ny, onko tämä lehmä...

Koirakuva maanantaiksi

2011-10-24T09:40:00.000+03:00

Mikä kukka?

2011-10-24T09:10:00.000+03:00

Pelastin tämän (tai nämä, on kaksi) keväällä roskiksesta puolikuolleena, ja nimikin oli tiedossa silloin, vaan olen unohtanut... sisäkukka tämä on, ja mulla nämä on ollu pihalla koko kesän noissa alkuperäisissä purkeissaan, puolihuolimattomasti pidettynä ihan vaan kokeiluna, että virkoaako ne. Ei juuri tainnut olla lehtiäkään varsissa alkuun, mutta kun toin nämä kuistille ensimmäisten hallaöiden jälkeen, huomasin hämmästyksekseni, että se on jopa kukkinut! Yksi kukkanen tässä vielä näkyy. Toin ne nyt jo sisälle asti, ehkä ensviikkoon mennessä saan ne oikeaan kukkapurkkiin. Sitten en kyllä tiedä, mihin purkin pistän, kun ei oikein tilaa ole.

Juoksu

2011-10-24T09:03:00.001+03:00

Voi narttuparkaa, kun se koittaa tyrkyttää peppuaan kastroidulle urokselle, joka ei älyä mitään! Eilenillalla - ite olin jo nukkumassa - isäntä taltioi videolle sitä touhua. Valtsu jo ihan meinas hermostua. Se meni karkuun tuolille, makaili siellä ja Cleo tuli siihen kuopimaan etutassuillaan sitä. Harvoin näkee koiran rapsuttavan toista koiraa :) Samalla lailla Cleo kuopii ihmistäkin, jos se haluaa rapsutusta tai muuta huomiota.

Ilmeisesti Valtsu kuitenkin on kastroitu sen verran nuorena, ettei sille ehtiny kehittyä astumisvaistotoimintoja. Vaikka kyllä se satunnaisesti esittää semmosta varsinkin lasten raajoille sopivan rehvakkaassa mielentilassa ollessaan, kuitenkin paljon vähemmän kuin esim. muutamat tietämäni narttukoirat.

Cleo myös merkkailee vielä enemmän nyt, ja tässä taannoin merkkisuihkaus osui Valtsua päähän, se kun oli juuri nuuhkimassa kyseistä merkkauspaikkaa... onpahan nyt koirakin merkitty toisen koiran omaksi.

Edith: kyllä se Valtsukin nyt älys, mitä siltä odotetaan... toinen nyt sitten pihtaa ja näyttää nauttivan siitä, minkä saa aikaiseksi! No, on se ollu pihtaamattakin, mutta Valtsu vain on keltanokka eikä osu kohdalle - Cleo on kuitenkin aika paljon pienempi.

Sunnuntaiaamuna

2011-10-23T09:03:00.000+03:00

Viime yönä näin unta hurrikaanista. Meitä oli iso porukka takertuneena jonkinlaiseen verkkoaitaan sitä odottamassa, ja kuin uutisfilmeinä näin hyökyaallon kuljettavan "solukasvattamosta" kaikki kasvatuspurkit ulos ja ties mihin, kirkuvia naisia jonkinlaisen lavan päällä ajautumassa tuulen viemänä isoa betonista laivalaituria pitkin mereen ja kaikenlaista muutakin kamalaa. Pari yötä sitten näin unta, että meillä oli monta suurta tukkupaketillista kukkia - violetteja ruusujakin! Ja jotain isoja valkoisia kukkia. Sitten kun koitin laittaa niistä pienempiä kimppuja maljakoihin, niitä ei ollukaan juuri mitään. Kimpuista tuli surkeita.

Heräsin aikaisin siihen, kun poikakoira pomppas tervehtiin. Se oli nukkunu sängyssä, vaikka se ei saa tulla sänkyyn! Komensin sen alas, ja se meni vain tunkeakseen samantien isännän puolelle takaisin. Mokoma! No, olihan se vähän niinkuin odotettavissakin, kun perheeseen tuli toinen koira, joka saa tulla sänkyyn. Ei poika tajua, että kielto johtuu sen törkeästä käytöksestä. Onhan se yrittäny ujuttautua sohvallekin, mihin sillä ei myöskään ole asiaa. Koska sitten sohvalle ei olis kenelläkään muulla asiaa, jos poikakoira olis siellä.

Nousin sitten ylös ihmettelemään. Löysin roskapostiin jostain syystä joutuneen meilin, johon vastasin, kävin koiran kans ulkona ihailemassa auringonnousua - pakkasta ja sumua oli - ja otin valokuvia. Koira söi kasan heinää ja yrjösi oikein kunnolla mahansa tyhjäksi. Kyllä se oli säälittävän näköinen mua kattoessaan, kun vihreä vaahto roikkui suupielissä... vähän outoa, ei se yleensä oksentele tuolleen.

Ja just nyt se rupes irvisteleen isännälle, joka rapsutteli sitä. En tajua tuota koiraa, ei yksikään mun koirista oo ollu tuommonen oikuttelija. Saati että olis purru kotiväkeään. Terrieri näykki kyllä muita ihmisiä, mutta vain, jos ne tunki iholle mitään kysymättä. Se sieti toisia koiria ja ihmisiä, jos se sai olla rauhassa. Tämä rähjää ihmisille ja puree omiaan.

Lainasin perjantaina kirjastosta ison kasan metallilanka- ja korttiaskartelukirjoja, mutta kun ihminen on apaattinen, niin se on. Mikään ei kiinnosta. Eilen tosin rakas tyttäreni sai minut nauramaan ihan vatsanpohjasta asti; se osti Tiimarin alesta pääkallonaamarin, ja soitti naamari päässä nokkahuilua. Pelottava luuranko soittamassa nokkahuilua :D

Ja tyttökoira koittaa tarjota itteään poikakoiralle, häntä kauniisti sivulle kaarella, mutta poika käyttäytyy hessuhopomaisesti eikä älyä mitään.

Hömm...

2011-10-21T20:57:00.001+03:00

Kokeilen kokeeksi tätä uutta bloggeria, joka ei toimi Operassa, joka mulle on kotoisin selain, mutta toimii Chromessa, joka on kakkosselaimena... Kyllä tuntuu tylsältä ja harmaalta. Ei oo mun juttuni. Jos vanha poistuu käytöstä jossain vaiheessa, se on muutto eessä. Vai pitäskö opetella?

Harjakoiralla on juoksu siinä vaiheessa, että olis antopäällä... perheen uroskoira vain haluais leikkiä, kun narttukin viekoittelee leikkielkein. Ei se mitään älyä, mutta eihän siltä sitä edellytetäkään. Levoton se kyllä on ollu. Tänään sai pissankin päähänsä, kun haistelivat samaa kohtaa ulkona, ja narttu päätti merkata sen. Pojan pää vain sattu oleen just siinä kohdassa. Ei haitannu mitään.

Kokeilin lisätä kuvan uudessa bloggerissa, kun löysin tästä läppäristä viime kesän lomakuvia, mutta ainakin se heitti sen tuonne keskelle tekstiä. Saishan sen siirrettyä, mutta olkoon siinä. Auton ikkunasta napattu kuva heinäpellosta.

Ja nyt tahtoo lapsi laittaa hevosensa nukkumaan, pitää mennä.

Syysilta

2011-10-20T07:23:00.003+03:00

Lokakuussa salamoi?

2011-10-19T20:24:00.001+03:00

Mie jo Äijänkäppyrälle ihmettelin, ku se väittää siellä ulkomailla ukkostavan, mutta onhan sitä täällä meilläkin! Kauhiasti vettä tuli kyllä välillä, mutta yhtään salamaa ei ole tänne asti yltäny, saati jyrinää. Saunaan mennessä just sattui kunnon sadekuuro kohdalle, ja isompi koira oli tohkeissaan menossa, mutta ovella lähti kävelemään takaperin :) peruutti melkein takaisin sisälle, kun huomasi, että ulkona kastuu...

Niin meillähän on se ulkosauna, jos joku ihmettelee ulosmenoa.

edith: illalla näkyi yksi salama ja kuului kaksi jyrinää.

Nuija

2011-10-19T19:16:00.000+03:00

Taas yksi vispilä ja muussain. Nämä lähtee nukkekodilliselle ystävälle. Onhan nuita välillä vähän tuskallista väkertää isoilla kömpelöillä sormilla...

Sain eilen asiantuntijan neuvon hakea sairaslomaa, mutta mun oma lääkäri on lomilla ite, ja jouduin käymään ihan vieraalla ihmisellä, hui! Mutta viikon oon nyt ainakin saikulla, käyn vielä sillä omalla, jahka se tulee töihin. Kyllä onkin ollut kuin polvia myöten mudassa kävelis. Tai pikemminkin korvia myöten. Puhuakaan ei jaksa, ainakaan mitään monimutkaisempia asioita, ja vaikka jaksais, ei löydy sanoja. Suusta ei tule mitään ja aivoissakaan ei tapahdu mitään, kun pitäs etsiä niitä sanoja. Lottopallot on pysähdyksissä, kukaan ei pyöritä kammesta. Vähäisethän mun pulmat on, mutta ei riitä voimat niihinkään.

Watery Wednesday

2011-10-19T06:30:00.003+03:00

Drops are all I got nowadays... :(

More pics here.

2011-10-18T15:20:00.000+03:00

Anteeksi vain, mutta minusta Silvia on mennyt jo liian pitkälle naamansa "nuorentamisessa". Kaunis nainenhan se on ollu, ja kauniisti olis vanhentunutkin, mutta nyt se näyttää ihan omituiselta. Tuossakin kuvassa (joka on täältä) ihankuin olis jätskitikku poikittain suussa.

Tähän verrattuna...

Ylösalaisin ja alasylöisin

2011-10-15T21:31:00.000+03:00

Auringonnousu lasipallon kautta

Kelikameraan osunutta

2011-10-15T09:05:00.000+03:00

Täysikuun aikaan oli tullut kuun kuvajainen mukaan... oli minusta niin kivan näköinen, että piti ottaa kuva kuvasta. Kamera sijaitsee täällä. Laitoin linkkiin kuvaussuunnankin. Googlen kuvausauto on ajanu tuota nelostietä kans tosi kauniissa säässä...

Viikon kuva

2011-10-15T08:55:00.001+03:00

Yykaakoonee -kuvahaasteeseen vaihteeksi kuva. Lisää kuvia täällä.

Voi taivas

2011-10-14T06:30:00.000+03:00

Aina hienot näkymät pilaantuu jollain... tai aina ne on juuri tässä suunnassa. No, tämä suunta on ainoa, josta meille näkyy kunnolla taivasta.

Kuopus otti tämän kuvan autosta... en nyt jaksanu/ehtiny ruveta rajaileen alareunaa pois, mutta siitähän sen näkee, mistä kuva on napattu. Minusta tämä on hieno - tie kaartuu ja nuo yksittäiset männyn siluetit...

Kolmas kuura-aamu ja muisteluita

2011-10-12T22:00:00.000+03:00

Piti käydä äitillä siivoomassa, mutta jämähdin kotiin... pyykkäsin ja roombasin vintin - Roomballa loppui akusta virta reilun tunnin siivouksen jälkeen, mutta kyllä se jo ihan siistiä jälkeä teki. Melkoisen pölykasan sen sisuksista karistin roskiin. Se tuppaa vetämään pyörivien osien ympärille hiuksia kunnon kranssin, kun meillä asuu kolme pitkähiuksista naista. Jokunen vuosi sitten oli vielä pitkähiuksinen mieskin, mutta ei oo enää. Sen piti alkaa "asiallisen näköiseksi" töiden takia.

Kerran Ruotsinlaivalle mennessä vartija pysäytti sen eikä ollu päästää sitä koko laivalle, kun se oli nin hampparin näköinen... kaikkia syitä esitettiin muka, mutta ainoa syy oli ulkonäkö, koskapa alaikäisiä kulki vartijan selän takaa laivalle (ensin väitti alaikäiseksi) kun se meitä pidätteli, ja sitten oli muka se, että oli alkoholia juonu (kaikki mejän porukasta oli, kun bussissa kiersi kalja- ja siiderikorit) - se oli työpaikan reissu, ja matkanvetäjien piti henkilökohtaisesti "mennä takuuseen" siitä, ettei mies aiheuta häiriötä laivalla, kuten vartija sen ennakoi aiheuttavan.

Tosi nyrpeänä se sitten päästi mejät - mie olisin tietty jääny kans rannalle, jos ei mies olis päässy. Vartija kyllä äimisteli, että olenko mie tuon vaimo. Sitten kun yritin ostaa meille kokiksia baarista, meille ei myyty... baarimikko palveli kaikkia muita, mutta järjestelmällisesti jätti minut, joka olin pöytäporukan ostajana, huomiotta. Jos ei ollu muita asiakkaita, se meni jonneki taakse tietsikan ääreen. Tuli taas palveleen, jos tuli muita, mutta ei ollu huomaavinaan mua. Ihan selkeesti oli välitetty viesti ja tuntomerkit henkilökunnalle, ja yrittämällä yritettiin saada tämä etsintäkuulutettu hermostumaan ja nostamaan meteli, että olis saatu sanoa, että kyllähän tää tiedettiin ja pantu poika putkaan. Mutta eipä hermostunu! Ostettiin kokikset myymälästä.

Myöhemmin illalla, kun mies veti kauluspaidan päälle ja tukan siistille ponnarille niskaan, ei ollu mitään vaikeuksia saada palvelua paikoissa. Ei enää tuntomerkit täsmänneet :) ja ainoa pahennusta mahdollisesti herättävä toiminta tapahtui poikien hytissä, kun oltiin siellä kaksistaan :P Täytyy vain toivoa, että ensi kuussa tulevalla risteilyllään (ilman mua) ei keksi vastaavaa puuhaa jonkun nykyisen työkaverinsa kanssa...

Keittäjän korvis?

2011-10-11T20:35:00.000+03:00

Kokeilin väännellä rautalangasta vispilöitä, ja tuli niistä melkein näköisiä...

Tässä tulitikun kera kuvattuna kuopuksen vesivärimaalauksen päällä.

Murh

2011-10-11T09:48:00.000+03:00

Kilpikonna heräili meidän mukana aamuun, ja kun se kömpi kohden lämpölamppua, otin ja siivosin sen alustan sekä hain pihalta kesän viimeisiä voikukanlehtiä sun muita sille. Katoin oikein kauniin aamiaisen, laitoin uuden alusen ja nostin konnan sinne. Paistatteli hetken, söi kirsikkatomaatin ja "truuuuut!" pissas kaiken muun päälle. Ei kauaa kestäny mun ilo puhtaista, kuivista alusista ja herkullisen näköisistä sapuskoista. Murisin ittekseni kuivaillessani paikkoja ja kääriessäni limaisia voikukanlehtiä roskiinvietäväksi. Konnalla itellään tuskin on älyä murehtia mokomaa, joten teen sen itse. Eihän se tajua edes sitä, mikä kelpaa syötäväksi ja mikä ei... sen suusta on pelastettu mm. lasten muovinen käärme. Kerran se yritti syödä koiran kynttä. Koira ei tosin kovin kauaa katellu semmosta pedikyristiä.

Toinen kuura-aamu

2011-10-09T18:48:00.000+03:00

Nyt olin myöhemmin liikkeellä, aurinko oli jo sulatellut paikkoja.

Lumipalloheisi on tehnyt kukkatertun lokakuuhun

Pensasmustikka ei tehnyt yhtään marjaa tänä kesänä, mutta komeanväriset lehdet syksyksi

Syreeni vastavalossa

Kalastajan korvakorut

2011-10-08T16:26:00.000+03:00

Nukkekodin kermanekat sai nyt väistyä tämmösten tilalta. Sivuleikkureilla pätkin tietysti koukut pois ensin...

Käyty on

2011-10-07T20:35:00.000+03:00

Mammografiaa toimitellut henkilö jutteli mulle rinnanpienennysleikkauksista; kertoi, että niitä saa kunnallisessa terveydenhoidossa (siis korvattuna) vaikkei yli-isoista rinnoista oliskaan niska-hartiavaivoja tai muita fyysisiä ongelmia. Jos ne mitataan liian isoiksi, leikkaus tulee kyseeseen... miksiköhän sitten lihavuusleikkauksissa on niin korkealla se raja? Jos on liian iso maha, sais senkin leikata pois. No, ehkä se on vähän isompi leikkaus. Arveli tämä hoitaja, että jos on altista rintakudosta vähemmän, vois olla alttius syövällekin pienempi - loogista. Mie oon kyllä sitä mieltä, että kun lapset on tehtynä, vois leikkuuttaa rinnat (ainakin maitorauhaskudokset) sekä kohdun pois, ne on vain keräämässä syöpää eikä niistä ole mitään hyötyä - pelkkää hankaluutta ja terveydellistä haittaa. Munasarjoilla lienee vielä tehtävää vaihdevuosiin asti. Mammografia on varmaan hinnoiteltu kaikille samaksi, mutta mun kohdalla piti ottaa tuplakuvat, ja sehän tekee tietysti homman kalliimmaksi kuvauksen suorittajafirmalle. Enkä ole kyllä tienny, että leikkauksia tehdään muillekin kuin hartiansa niiden takia rikkoneille. En voi edes kuvitella, miten ihanaa olis elää vaikka B-kuppien kera!

Joskus, kun seikkailin vielä enempi tuolla suomi24:n keskustelupalstoilla, osui silmääni erään rintojen suurennuttajan tarina. Se halus isommat rinnat mm. siksi, että olis kiva juosta kun rinnat pomppii. Hoh. Ei ne koskaan tee sitä sen takia, että näyttäis muiden silmissä paremmalta, vaan "oman itsensä takia".

Käytin sitten hyväkseni kaupunkireissun, ja kävin Motonetissä ostamassa kunnollisen Valeon sulan auton kuskinpuoleiseen pyyhkimeen - ei siitä oo kauan, kun ostin Prismasta uuden sulan siihen, mutta siellä ei ollu muita kuin Boschin, ja se meni tosi äkkiä huonoksi. Samassa ajassa se toinen - vanha - sulka pysyi ihan moitteettomana, mutta se olikin Valeon. Boschit on huonoja ja kauhean kalliita. Samalla ostin isännän autoon uudet polttimot, mutta sopivuuskatalogista ei saanu tolokkua, pitikö tuossa mallissa olla H4 vai H7, ja tietty ostin sitten väärät. Mutta nyt on hoonelosia varastossa. Lisäksi parit uudet pihdit ja rautalankaa :) AgriMarketista koiranruokaa iso säkki.

Ajattelin hemmotella itteeni syömällä jotain hyvää ABC:n kahvilaravintolassa, mutta loppujen lopuksi päädyin vain PepsiMAXiin ja talon sämpylään - joka oli paha. Se näytti hyvältä, kun siinä oli kurpitsansiemeniä päällä, mutta silkkoa sisällä. Sitä kauheaa tekomunaa! Pötköksi tehtyä munankorviketta, josta sitten viipaloidaan muka-munaa leivän väliin. Maksoi kuitenkin liki neljä euroa. Olis pitäny vaan kitkuttaa nälän kans kotiin asti.

Alakulo vai yläkulo?

2011-10-06T21:19:00.000+03:00

Kuulin tänään eräästä ihmisestä, jolla on vakaa mielipide: mielen sairauksia ei ole olemassa, vaan kaikki pystyvät hallitsemaan mieltään. Jos haluavat. Mielisairaudet on teeskentelyä, vain keino päästä eläkkeelle.

Aika jyrkkää, kun ihmisellä ei voi olla omakohtaista kokemusta muusta kuin omasta mielestään. Normaalimielisen voi olla vaikea kuvitella pakko-oireita tai harhoja. Kuinka moni sellaisesta haluaisi eroon, päänsä terveeksi ja elämään tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää! Samallahan sitä vois niputtaa selkäsairaat, fibromyalgikot, migreenikot, neuralgikot sun muut siihen samaan nippuun, jos ei itsellä satu olemaan kipuja. Täydellistä empatian puutetta.

Ainahan sitä on joutunut kuuntelemaan ns. terveiden "järkipuheita" siitä, kuinka elämään kuuluu surua ja alakuloa toisinaan, että ei se ole mitään sairautta. Ei se olekaan, niin kauan kun siihen on syy ja siitä toipuu. Sitten se on sairaus, kun sitä jatkuu ja jatkuu vain, eikä sille pahalle ololle ja surulle ja itkulle ole oikeasti mitään syytä. Kun kaikki on hyvin eikä murheita missään, ja silti vain itkettää. On hyväksyttyä olla masentunut, kun elämä murjoo, mutta ei ole hyväksyttyä olla sitä, jos ei ole tapahtunut mitään kauheaa. Sellainen masentuja on näitä luusereita ja laiskureita. Keksinyt masennuksensa. "Ottais itteensä niskasta kiinni ja keksis kivaa tekemistä." Olis tyytyväinen, kun on sitä ja tätä hyvää. Olis onnellinen, kun ei ole sitä tai tätä kurjaa.

Kävin tänään lääkärillä näyttämässä käsiäni, ja kun kysyin mahdollisuutta päästä mammografiaan, tuli itku kun selitin äitini tilannetta. Sekä äiti että niinikään rintasyövän sairastanut siskoni ovat hätyyttäneet minua mammografiaan, ja nyt mulla sitten on huomenna sinne aika. Toinenkin siskoni on ollut leikkauksessa, mutta onneksi siellä oli vain kysta. Siis rinnassa, ei leikkauksessa.

Elämä on.

Scarpetta

2011-10-06T06:44:00.000+03:00

Luin kirjan. En nyt välttis innoissani rynnännyt Patricia Cornwellin uusimman kimppuun - edellinenkin kun oli mitä oli - mutta kun ei ollu muuta luettavaa käsillä ja tuo "Kuolleiden satama" oli tyrkyllä. Voi jessus, mitä sekavaa höpinää! Puoleen väliin kirjaa sai lukea (oikeesti pomppelehdin eteenpäin pikalukua, kun oli joutavia kohtia) eikä mitään ollu vielä tapahtunu - suihkussa käyminen kyllä selitettiin tosi tarkkaan, tukan pesemiset sun muut. Että saatiin rivejä kirjaan. Ei mua oikeesti hei kiinnosta, mitä kaikkea Scarpetta ottaa mukaansa suihkuun! Dialogit selitettiin sanatarkasti ja keskustelut minuutilleen, mutta kuitenkin myöhemmin ilmeni, että jossain välissä oli muka puhuttu muutakin. Pöh. Amatöörimäistä.

Musta tuntuu, että oon valittanu ennenkin Cornwellin kirjoista täällä. Miksen kehu koskaan mitään? No, tutustuin taannoin itselleni uuteen kirjailijaan, Kathy Reichsiin. Ensin alkuun teksti kuulosti teinin kirjoittamalta tekorehvakkaalta ainekirjoitukselta, mutta kun asennoiduin tyylin mukaisesti, oli ihan kiva lukea. Cornwellin kirjojen kaltaisesti niissäkin sankaritar joutuu lopuksi sairaalaan tai vähintään loukkaantuu jotenkin kirjan pahiksen hyökätessä kimppuun. Kaksi kirjaa on nytkin odottamassa lukemista - sitten ne taitaa olla kaikki luettuina. Ehkä uusinta lukuunottamatta? En ole varma.

Pää ja kädet on hajoamassa taas, jokasyksyiseen tapaan. Kesän loppuminen ja kuoleman hiipiminen luontoon aiheuttaa päässä liiallista alakuloa ja masennusta, mutta mikä mahtaa kipeyttää kädet? Ei vielä ole edes kylmä. Ranteeseen on tullu vissiin ganglio - ihmeellinen kova patti. Pitkän aikaa joka päivä olen miettiny lääkärinajan tilaamista, mutta kituuttanut sitten kuitenkin loppuun asti. Ajatellen, että kyllä mie nyt tämän päivän pärjään. Tiedän kyllä, miten kipeitä käsiä hoidetaan; särkylääkkeillä. Niinhän kipuja kuuluu hoitaa. Ja sielun kipuiluun lisää sielulääkettä. Pöh taas.Olen menettänyt uskoni mielialalääkkeisiin, kun ne tuntuu aiheuttavan aina jotain muuta ikävää, vaikka parantaiskin mielialaa. Vie pois itsetuhon ja itkuisuuden, mutta tuo väsymyksen ja apatian. Elämä ei ole elämisen arvoista silloinkaan. Tai on tietysti, mutta en suostu uskomaan, että loppuelämä pitää elää joko ahdistuksen ja masennuksen kourissa tai sitten nukkuen ja vain välttämättömimmät asiat tehden. No, se näkee ken elää.

Kotihiirten karu koti

2011-10-02T19:37:00.000+03:00