Oon ollu sikaväsynyt. Ehkä siksi, että näen unia niin paljon taas. Pari yötä meni työpainajaisissa, toissayönä jokin älykäs, mutta epäinhimillinen ihmisenmuotoinen otus kidutti minua työpaikkani kaltaisessa ympäristössä.
Viime yönä taas puolisoni jätti minut, olin katkera, mutta tavallaan tyytyväinen päästessäni järjestelemään sitä kodissani olevaa roinaa. Kannoin vaatteita parvekkeelle tarkoituksena siellä setviä säästettävät ja poisheitettävät, ja yhtäkkiä parveke olikin jyrkkärinteinen piha. Iso. Asunto muutenkin oli ikäänkuin vanha oma asuntoni, mutta olin ollut sieltä poissa pitkään. Olin lähtenyt pois syksyllä, mutta unen aikaan oli kaunis kevät - ehkä. Lapsetkin oli olemassa (ainakin niiden vaatteita) mutta eivät paikalla... sensijaan mulla oli siellä asunnossa kaksi kissaa ja koira. Myöhemmin vaelsin uuden, turvallisen miehen kainalossa kohti miesten pukukauppaa.
Mieluummin kuitenkin näen tuollaisia unia, kuin työpainajaisia! Ja nyt lähden liukasteleen kohden sitä kidutuskammiota.
4 kommenttia:
Kyl sitä on oikeesti väsynny ku tollassii tai muita painajaisii joutuu yön katteleen.
Ihminen näkee monenlaisia unia. Mitähän minun vaimoni nähneekään?
Jokin asiantuntija varmaan sanoisi, että tunnet tarvetta sisäisen elämäsi remonttiin. Kuulostikohan tuo nyt yhtään järkevältä, heh.
Useissa vakiunissani on tunnelma muuttunut mukavammaksi jostain syystä. Lienenkö enempi sovussa itteni kanssa. Nämä erot ja muutot on peruskauraa mun öissä, työpainajaisten lisäksi.
Lähetä kommentti