Yääh, oon vollottanu silmät kipeiksi. Kävin ostamassa sen kuonokopan, mutta koirahan kuopasee pari kertaa etutassullaan ja koppa lähtee pois. Noin pienille ei oo kovin kummosia koppia. Ehkä se ei ulkona taluttimessa ollessaan sitten pääse kuopimaan, jos pitää huolen... onneksi naapurin likka on itekki koiraihmisiä, ja se jossain määrin ymmärsi tuon koiran vahtimisviettiä ja sitä, että toinenkin provosoituu puremaan siinä hässäkässä. Kävin kattomassa; haava on isompi, kuin yksikään tuon koiran meille tekemä... vein rommipullon desinfiointi- ja puudutusaineeksi. Hyvitykseksi.
Tavallaan olen Partapapan kanssa (kommentti ed. postauksessa) samaa mieltä - koira ei saa purra ihmisiä, sellaset koirat lopetetaan. Olen ihan äkäinen, kun isäntä vähättelee koko juttua, että eihän semmosesta nyt heti koiria lopeteta... mie sanoin, että kun se vielä puree niin joku voi tehä rikosilmoituksen, ja onko sitten kiva, kun on poliisit ovella. Ikinä koskaan enää en anna periksi, jos meille ollaan jotain koiraa hankkimassa! Se on takuulla oleva sellainen, jonka kanssa me pärjätään. Sitä kun kuvittelee, että toinen jotenkin tietää, mitä haluaa, ja yrittää tehdä kompromisseja eikä jyrätä toista ja sen mielipiteitä alleen. Jonkinlaista kunnioitusta se kai on. Oli.
Jos itse tietää, että meille pitäs ottaa täysiverinen perhe- ja seurakoira, ja toinen haluaa saksanpaimenkoiran tai sitten ei mitään, niin mitä siinä sitten tekee? No, jatkossa tiedän jyrätä. Viimeisetkin kunnioituksen rippeet alkaa pikku hiljaa karista, niin asiassa kuin toisessakin. Kaikenmoisia jyrkkiä mielipiteitä on, ja päähänpistoja ja ajatuspinttymiä, mutta tosipaikan tullen ei minkäänlaista vastuunkantokykyä enää olekaan.
Mitä koiran käytökseen tulee, niin tietysti koen, että vika on meissä omistajissa; koiran tavoille opettajissa. Koira käyttäytyy (ilman kunnon kasvatusta) viettiensä mukaan ja sen mukaan, mihin se on jalostettu. Olis väärin lopettaa koira, kun oikeasti pitäs lopettaa omistaja. Koirahan on mun. Se puolustaa mua perheenjäseniäkin "vastaan", miksei sitten oman pihan nurkalla myös vierasta vastaan? Olen sen mielestä sen oma narttu. Miten saan sen ymmärtämään, että en ole? Laittamalla sille savua korvien väliin?
Itse olen lukenut yhtä ja toista koirista ja niiden käyttäytymisestä, ja muutaman koiran omistaneena luulen jopa tietäväni jotain, mutta kun perheessä on vaikkapa yksikin, joka antaa piutpaut kaikelle "kirjaviisaudelle" ja kokemuksellekin, niin koita siinä sitten kouluttaa koiraa tavoille. Mutu jyrää. Jos vaikka koitan sanoa, että koiraa ei saa mennä lällytteleen, eikä saa silittää silloin, kun se itse tulee tunkemaan päätä käden alle eli käskemään sua rapsuttaan, vaan se pitää kutsua silitettäväksi, ja lopettaa silittely itse - ei niin, että koira kävelee pois tilanteesta, tai mikä pahinta (ja meilläkin jo nähtyä) alkaa näyttää hampaitaan. Mutta ei. Eihän silleen voi tehdä, koiralle pitää lässyttää ja se pitää ottaa syliin, kun se tahtoo. Kaikki pitää tehdä koiran tahdon mukaan. Yritä siinä sitten yksin noudattaa dominoivan koiran käsittelyohjeita! Ja "voi voi, miten se nyt mulle noin näyttää hampaita, kun minä vain rapsutan, ja miten se ei sulle murise ja näytä hampaita..."
Ottaako pikkukoira mallia isomman käytöksestä, kun sekin on alkanut murista muille silloin, kun on mun vieressä? Saatika mun peiton alla... ei se mulle murise, mutta muille. Eikä taatusti ole ikinä purrut ketään ihmistä aiemmin!!!
Oon totaalisen epäonnistunut. Se olen minä, joka pitäs ampua.
16 kommenttia:
Huokaus, puolestasi! Johdonmukaisuus kärsii pahasti, jos perheessä mennään koiran suhteen eri linjoilla. Yksi on tiukka, toinen lepsu, niin lepsuparkahan se sitten koiran mielestä joutuu sinne alimmalle asteikolle arvojärjestyksessä - ja voi joutua hampaidenkin kohteeksi, kun tilanne menee liian pitkälle.
Ja toki koirat ottavat toisistaan mallia. Vahvempi näyttää heikommalle, miten kuuluu käyttäytyä, jollei sitä vahvemman käyttäytymistä saada korjatuksi. Mutta perheessä pitää kaikkien toimia samoin periaattein, ennenkuin minkäänlainen korjaus onnistuu.
Voi, kun oon tosi pahoillani puolestasi! Pitäisi saada pieni koirankäsittelykurssi muulle perheellesi, että löytäisitte sen yhteisen linjan. Helpottuisi koirienkin olo.
*ISO HALI*
Minusta tuntuu, että tuohon äijään ei kurssit tepsi, jos ne ei mee sen mutun mukaan.
Sikälis outoa kyllä, että pikkunarttu tuntuu täällä sisätiloissa olevan se vahvempi osapuoli, ja uros väistää...
Hienosti kerrottu, varmaan kamala olo.
Oot mun mielest täysin oikeessa siinä, et kaikkien perheenjäsenten tulee kohdella koiraa samalla tavalla!
Mun koirapelko alko 9 vuotiaana, kun meijjän pystykorva puri mun kummatki kädet tohjoks. Päätin 7v sitte et siit pelost on päästävä ja monien mutkien kautta pääsin. Sillon kun päätin ottaa koiran, sanoin koko perheelle, et koira on sitten se kaikista alin tässä perheessä, kissat mukaan lukien ja hyvin on tähänasti menny. En tosin koskaan voi täysin taata etteikö se koulutuksest huolimati puris.
Eikä sua ampua pidä.
Parempaa mieltä toivotellen...
On vain niin onnetonta sivusta seurata tilannetta, jolle ei näytä tulevan parannusta vain jonkun tietämättömän omien mielipiteiden/luulojen takia. Luulisi jo sen hampaiden näyttämisen olevan selvä merkki siitä, että jotain on pielessä. :( Koirat kun eivät valitettavasti osaa ajatella kuin ihmiset.
Mietin vielä, että mitä tarkoitit tuolla, että sisällä uros väistää? Siis narttu näyttää urokselle hampaitaan, ja uros siirtyy syrjään? Vai mitä? Kyllä se alfauroskin voi tietä alempiarvoiselle antaa, jos katsoo, että tilanne niin vaatii.
Leikkivätkö teillä koirat keskenään? Ja jos, niin kuka kutsuu leikkiin niin, että leikki oikeasti toisen kanssa alkaa? Alfa kun leikkii vain, kun sitä sattuu miellyttämään, ei silloin kun joku pyytää sitä leikkiin... Siksi ihmisen kuuluu kutsua koira leikkiin eikä mennä mukaan, kun koira sitä pyytää.
Meillä esimerkiksi Mimi väistää aina kaikkia, paitsi jos muiden leikki käy liian äänekkääksi, se menee kyllä ja keskeyttää toisten leikit. Mimi ei lähde koskaan leikkiin toisten kutsusta, vaan se hakee muut leikkiin halutessaan - ja aina se saa kaverin. Mimi on pehmeä, luonnostaan auktoriteettinen johtaja, joka ei pomottele yhtään (Kissi taas sitä yrittää, vaikkei kukaan koirista koskaan usko). Koirien silmissä (myös vieraiden koirien, ne vaistoavat/näkevät tämän järjestyksen tosi nopeasti) Mimi on ehdoton pomo, vaikkei Mimi sitä varmaan itse niin tiedostakaan.
Harvoin kukaan haluaa Mimin paikalle, mutta jos joku tulee Mimin mielestä liian liki, se väistää, ennenkuin alkaa ärisemään muille. Näin niinkuin esimerkkinä.
Mutta toki nämä hierarkiat voivat eri tilanteissa vaihdellakin. Joku koira on ulkona rohkeampi toista ja toinen taitavampi jossain toisessa asiassa...
Tsemiä!
Koirakouluun niin emäntä, isäntä kuin koiratkin. Muuten koira pitää itseään laumansa (siis teidän perhettä) johtajana ja niin EI saa olla.
Omistajan tulee olla johtaja, EI KOIRAN.
Tiedän tapauksen jossa koira puri perheen lasta ja poliisi määräsi koiran lopetettavaksi. Siinä ei itkut ja märinät auttaneet.
Narttu murisee, näyttää hampaitaan ja jopa näykkäisee urosta, jos se (narttu) on mun vieressä sohvalla, tai mun sylissä, ja uros tulee lähelle. Uros rähisi ja jopa näykki sitä aluksi, mutta jossain vaiheessa pikkunarttu "näytti taivaan merkit" ja sen jälkeen uros alkoi väistellä narttua. Ei koskaan yritä ottaa esim. syötäviä siltä, pysyy kauempana toisen syödessä. Ei mene koriin, jos narttu on siellä, mutta narttu menee koriin makoileen uroksen viereen, jos sattuu haluamaan. Sitten, jos narttu jättää vaikkapa luun jonnekin ja lähtee pois, niin silloin uros menee ja omii luun.
Ja leikkimisestä; kumpikaan ei juuri leiki. Joskus pihalla ne juoksee peräkanaa, narttu edellä ja uros perässä, mutta äkkiä narttu kyllästyy ja leikki loppuu siihen. Uros joskus yrittää haastaa narttua leikkiin sisälläkin, mutta turhaan.
Anonyymille, joka lienee joku vakilukija: Keksi jotain uutta. Tuo tiedetään ja koirankouluttajalla on oltu. Se ostatti ketjupannan ja käski meitä panemaan koiran kuunteleen meitä sen pannan avulla. Tulos: koiran kaula karvaton ja koira totteli pantaa. Ei meitä.
Väkivalta ei auta tuohon tapaukseen - kun sen puremiseen vastaa alistamalla, se vain yltyy siitä entistä aggressiivisemmaksi. Korjaus pitäis aloittaa ihan muualta, ja kuten sanottua, turha kouluttaa ihmisiä, jotka ei koulutuksesta piittaa...
Jos on joku ihmekonsti, niin semmoinen vastaanotetaan, mutta normimeininki on tiedossa. Mulla ainakin.
Narttu se perheessä aika usein on se koirien pomo, kun sisäsyntyisesti on saanut perimältä opin pentujenkin kasvattamiseen. Uroot sitten seuraavat kiltisti sivussa, yrittäen pomotella muita. :/
Itse taidan olla kotona pitämässä niin jöötä, sekä eläin-, että ihmisrintamalla, etten pahemmin saa vastarintaa missään asiassa. =D Kun en siedä sisällä yhtään riehuntaa enkä ärhämöintiä lapsilta, en siedä sitä koiriltakaan (tosin lasten normileikkien äänet sallin, mutta ne oikein varsinaiset reuhut kiellän). Meidän Kyöstihän se edellisessä kodissa oli saanut tahtojaan läpi isoltakin mieheltä, rähinöillään ja hampaidenkäytöllään. Eipä tepsinyt enää meillä. Kerran nappasi mua peukalosta tassuja kuivatessani, mutta eipä ole tehnyt sitä sen jälkeen kellekään. Ärähtää toisinaan, kun väistää toisten tieltä, mutta kiltisti menee, eikä se jää päälle. Syliinnostokin voi aiheuttaa pienen ärähdyksen, mutta sylissäollessa ei ole mitään ongelmaa enää. Luulen, että tämä on tulosta siitä, että kun oli hurjan ylipainoinen meille tullessaan ja oli 'edellisessä' elämässä joskus satuttanut selkänsä hypätessään sohvalta alas ja jonkun nostaessa syliin. Kipumuisti säilyy valitettavasti monella koiralla läpi elämän, vaikkei sitä oikeaa kipua enää tulisikaan... :/ Mutta siis yleisesti ottaen tämäkin mies on nyt meillä ollessaan varsin rento tapaus. =D Olen kyllä monet vieraammekin 'opettanut', miten koirien kanssa ollaan. Ettei koira saa päättää, vaan ihminen päättää, vaikka olisi vieraskin talossa. Meillä siis tarvittaessa vieraatkin komentavat/ohjaavat koiria, en yksin minä.
Vaatii vain toimiakseen sitä toistoa ja johdonmukaisuutta, selviä rajoja - KOKO perheeltä...
En tiedä ihmekonsteja, mutta pysy sinä poissa ammuttavista. Neuvoa en osaa, koska minulla on paljon helpompi koira, ja niin ne on aina olleet. Vaikea tilanne, kun purija on oma koira.
Se olisi helpompaa, jos olisi itse purtuna. Hankalan uuden naapurini Bernin paimenkoirista toinen on rauhallinen ja ystävällinen kuten niiden kuuluu ollakin, mutta toinen on melkein vauhkon aggressiivinen ja yrittää purra kaltereidensa takaa kaikkia vieraita ihmisiä, jotka lähelle erehtyvät. Koirat on niin vaarallisia olentoja, että sen suhteen olisi hyvä noudattaa Partapapan neuvoa, kun ei niitä koiria muutenkaan erityisen hyvin hoideta. Sen kanssa saa pelätä että se joskus pääsee irti ja puree jotain perheeni jäsentä.
Sinä kuitenkin yrität määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti parhaasi ongelmakoirasi kanssa, olet tehnyt niin jo pitkään. En minäkään voisi vaatia että sinun pitäisi se lopettaa. En voi kuin toivoa ettei uutta tapahtumaa sattuisi. Yritä jaksaa. Normimeininki kai on paras. Mitään ihmeitä ei ole olemassa ... jos ei kivesten poisto? Tekeekö ne sellaisia leikkauksia enää nykyään?
Ikävä kuulla, että koirat aiheuttaa eripuraa. Koittakaa nyt sopia miehenne kanssa riidat, sillä ei koirien takia kannata riidellä - ne nyt kuitenkin on vaan elää vaistojensa varassa. Ei tätä elämää niin hirveän paljoa kellään ole jäljellä, että sitä kannattaisi käyttää riitelyyn.
Ihminen muuttuu vain, jos hän ITSE niin haluaa - ei kenenkään käskystä. Jos odottaa toiselta jotain mitä hän ei tee, on aika älytöntä suuttua, eikö vaan? "Jos et tee niin kuin haluan, alan mököttää". Silloinhan sitä antaa avaimet oman tunne-elämänsä hallintaan sille toiselle.
Ite jätän useimmiten anonyymien kommentit omaan arvoonsa, jos ei lopussa lue kuka se A on. Nimettömänä kommentoiminen...se on aikas typerää.
Mä en ainakaan ihmekkonstia tiiä, vakiofraasit vaan, et en nyt osaa enempi.....
Mietin vielä yölläkin tätä teidän asiaa, kun kotiolossa arkenakin tulee hammastenkiristystä, mikä ei ole kellekään kivaa. Selvästi sitä siellä kummastellaan, että miksei koirat sulle hampaitaan näyttele.
Meillä mies ei tiedä koirista yhtään mitään, mutta tässä käytännössä on oppinut yhtä ja toista. Kun koira hänen sohvallaollessaan suoraan hyppää syliin ja pyrkii naamaa korkeammalle - ja hänestä se on vain kivaa. Olen vain maininnut, että "noin sitten annat koiran sua pomottaa", kyllä on koira äkkiä laskettu alemmas. Mun syliinhän koirat eivät ilman lupaa edes tule, enkä pyynnöstäkään aina päästä, vaikka siitä tykkäänkin, että joku palleroinen on käpertynyt jalkojen päälle tai selän taa. Viereen saavat tulla, jos siinä on tilaa.
Samaten, kun mies teki aikanaan sitä, että joka kerta, kun itse meni paikallaanolevan koiran ohi, rapsutti sitä pään sivulta tai leuan alta. Alistuva koirahan tekee juuri näin hierarkiassa korkeammalle olevalle, niin mainitsin, että "noin ilmaisit koiralle olevasi sen alapuolella". Jne jne. Nalkuttamistahan se tietyllä tavalla, mutta myös opettamista. Joistakin asioista täytyy sanoa monta kertaa, mutta jotkut menevät kerrasta läpi.
Jos jokunen alistuva ele ihmiseltä koiralle aikojen saatossa tuleekin, ne eivät vielä haittaa, mutta jos yksi ihminen jatkuvasti antaa koiran itseään alentaa, niin tokihan siitä jo silloin on vaikutusta koko perheen elämään.
Kun kaikki koirat olisivatkin niitä hyvähermostollisia rentoilijoita, joilla millään ei olisi mitään väliä - niitäkin kun on - mutta useimmilla koirilla on sisäsyntyinen tarve pitää hierarkia koossa, ja pyrkiä sitä itse ylläpitämään, jollei muut siihen kykene. Valitettavaa vain on, että koirathan eivät voi siihen ihmisten maailmassa edes kyetä, mikä aiheuttaa vain turhaa stressiä sekä koiralle että koko perheelle.
Kunpa olisi joku taikasauvan heilautuskeino, jolla tilanne hoituisi, mutta sitä vain ei ole.
Mietin vielä sitä ongelmakoirakoulutusta, että oliskohan siellä joku toinen kuin mikä viimeksi teitä 'auttoi', joka kävisi asiaan kokonaisvaltaisemmin kiinni, vai heittäisikö miehesi hänet pihalle, jos menisi hänen toimiaan arvostelemaan? Eihän se kritiikki koskaan kivaa ole, mutta vieraan sanomana voisi mennä paremmin perille. Uskon, että tämän teidän ongelman syy on todella siinä, että perheenä ette nyt toimi yhtenäisesti...
Voi kun asuttais lähempänä. *ISO ISO HALI*
Kiitos kaikille! Pelkäsin bloggeria avatessani, mitä sieltä löytyy, mutta ihan kilttejä ihmisiä :)
Kyllä tuossa jo puhuttiinkin miehen kanssa kouluttajasta, joka tästä rodusta tietää, ja pallithan koiralta otettiin pois jo kahdeksan kuukauden iässä. Kyllä kai tämä tästä...
Kun oot kouluttanut koiraasi niin ootko palkinnut jollain koiran tykkäämällä namilla JOKA KERTA kun se on tehnyt OIKEIN? Seuraa tv:stä koirakoulu-ohjelmia missä oot tehnyt oikein ja missä mahdollisesti väärin kouluttaessasi koiraasi.Ja pitää olla johdonmukainen,kieltää joka kerta kun tekee pahojaan eikä antaa joskus tehdä mitä vaan.Se on vähän samanlaista kasvattamista kuin lapsillakin, molemmat kokeilee rajojaan.Kyllä lapsetkin puree toisiaan jos ei asiaan puututa.
Ano: oikeesti, keksi jotain uutta. Ei tässä olla ensimmäistä koiraa kouluttelemassa, tälle luonteelle täytyy olla jotain muuta kuin ne tavalliset fifinkoulutuskonstit.
Pitääkö koiralle esimerkiksi työntää namia naamaan koko ajan, kun se makoilee rauhassa, eikä näytä hampaitaan kenellekään? Silloinhan se tekee OIKEIN, verrattuna siihen, kun se näyttää hampaitaan eli tekee VÄÄRIN.
Lähetä kommentti