Ollaan pärjäilty. Naapurissakin on vielä valot; eivät oo sairaalassa. Mutta kyllä voi tuollainen tapaus järkyttää elämänmenoa ihan hurjasti. Ehkä se miehenkin välinpitämättömyys oli enempi oikea reaktio, vaikka mie paheksuin sitä syvästi vielä eilen. Se onkin semmoinen viilipytty.
Tänään nukuin yli puolenpäivän, ja muutenkin oon ottanut rauhallisesti. Miehen kanssa snookeria telkkarista katsellen ja siinä sivussa vähän kutoen tai muuten vain möllötellen. Uskaltauduin uloskin koirien kanssa, eikä ne syöneet ketään sillä reissulla.
Nyt sit on vääntöä siitä, mille koiran(omistajan)kouluttajalle mennään. Itse haluaisin kunnollisen kouluttajan, semmoisen, jolla on "suosituksia" ja mielestäni oikea metodi, isäntä on taipuvainen ajatteleen jotakuta äitinsä tuttua kouluttajaa, josta ei tiedetä edes nimeä, saati minkä sortin kouluttaja se on, vai onko se vain harrastelija. Onhan nämä matkat aika pitkiä täältä lähtee jonnekin kunnon kouluttajalle, mutta uskon, että se olis sen väärti.
3 kommenttia:
Hyvä, että alkaa pikkuhiljaa olo helpottua. Se ensijärkytys onkin jotain vallan suurta. Tiedän.
Mietin, ettettekö millään saisi ketään sinne kotiinne käymään? Vaikka kalliimmaksi se tietysti tulee, toisaalta matkakulut tulee molempiin suuntiin joka tapauksessa. Kuljette te tai kulkee kouluttaja.
Tulisi kouluttajan nähtyä se kotikonnun hierarkia ja kunkin toiminnat arjessa. Vieraalla maaperällä koiratkin toimivat toisin. Helpompi antaa käytännön neuvoja.
Mielestäni vain koirien peruskoulutusta (ohitusta, sosiaalistamista, häiriötreeniä tai jotain tiettyä harrastusta) pystyy pitämään 'kaukona'. Kotona taas sitten omat jutut.
Se on kyllä harmi, kun näitä kouluttajia ei tosiaan joka nurkilla ole (siis juuri näitä, joiden taustoja pääsee kurkkimaan), muutoin kyllä löytyy 'koirankorjaajia' moneen lähtöön.
Jos miehesi äidin tuttu kouluttaja on lähellä, ehtii tulemaan käymään, eikä ota tähtitieteellistä korvausta käynnistään, niin voihan hänen kanssaan vaikka puhelimitse keskustella käyttämistään metodeista ym. tilanteesta ja sen perusteella sitten päättää, että haluatteko hänet vai jonkun muun.
Hienoa, että olette yhdessä kuitenkin päättäneet vielä yrittää! Sormia napsauttamalla se ei todellakaan tule toteutumaan, vaan vaatii pitkää pinnaa - joka tapauksessa, mutta kun saatte kunnon työkalut ja toimintatavat käyttöön, niin kyllä se onnistuu!
Tsemppiä!
No hyvä, tilanne rauhoittuu. Onnea sinulle matkaan koiriesi kanssa.
Veikkaan, että ammattilainen huomaa ensihetkellä mikä on pielessä ja sitten voi aloitella kouluttamista.
Kerrosta alempana asuu henkilö jolla on kaks koiraa. Ne teki lähes samaa kun sulle tapahtu. Käynti ammattilaisella ja koulutus (henkilön) alkoi ja 1kk jälkeen ei enää merkkiäkään puremisesta.
Lähetä kommentti